Naturalismi ja Tšehov

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03

Tsehov liittyy eurooppalaiseen realismiin ja naturalismiin siksi, että hän vastusti romanttista kirjallisuutta ja ihaili Zolan ja Maupassantin proosaa.

Hän jatkaa Maupassantin aloittamaa novellitraditiota, ja sen anti-romanttista realismia. Tähän kuvaustapaan kuuluu tarkat havainnot, yksilön käyttäytymisen tarkkailu ja sosiaalisten tapojen havainnointi.

Siksi onkin yllättävää, että nimenomaan venäläinen Tsehov kehittää novellia modernimpaan suuntaan kuin ranskalaiset. Tsehovin novelleissa on modernin psykologisen realismin piirteitä, jossa esille nousee henkilöitten sisäisen elämän havainnointi.

Tsehov oli lääkäri, ja hänelle taide ja lääketiede olivat samanarvoisia, ”lääketiede on laillinen vaimoni ja kirjallisuus rakastajattareni”.  Lääkärinä Tsehov tarkkaili ihmisiä, kun sairaus ja kuoleman läheisyys saivat heidät riisumaan kaikki naamiot.  

Kiinnostus luonnontieteisiin ja positivistiseen tutkimukseen näkyy Tsehovin proosasta, hän ihaili Darwinia ja kannatti innokkaasti Zolan naturalistista ohjelmaa. Zolan vaikutuksesta Tsehov alkoi koota tutkimuksen omaisia havaintoja ennen kaikkea talonpojista, joita kävi hänen vastaanotollaan.

Tarkka ja paljastavien havaintojen teko on Tsehovin mukaan naturalismin keskeisin anti kirjallisuudelle. Hänen mukaansa kirjailijan tuli olla ennen kaikkea havainnoija: ”kirjailijan tulee ennen kaikkea kehittää itsestään tarkkakatseinen ja väsymätön havaintojen tekijä sekä kasvattaa itseään siten, että siitä tulee hänelle tottumus, kuin toinen luonto” kirjoitti Tsehov.

Tsehovin naturalistinen projekti huipentui reportaasiin Sahalinin vankisaaresta, hän lähti tutkimaan tuon pakkotyösiirtolan oloja koska sai kuulla että vankien kohtalo on siellä kaiken inhimillisen alapuolella. Hän oli vankilasaarella kaksi kuukautta haastatteli vankeja ja laati kortiston noin 10 000 vangista. Hänen teoksensa ”Sahalinin saari” on tieteellinen reportaasi vankilayhteisöstä, jossa vallitsevat keskitysleirien laki.  Tsehovin tarkoituksena oli vaikuttaa tutkimuksensa avulla yleiseen mielipiteeseen. Tsehov näki näki valtavassa vankisaaren ennen kaikkea eettisenä ongelmanä, rikoksena ihmiskuntaa vastaan jo useita vuosikymmeniä ennen Hilterin ja Stalinin keskitysleirejä.