Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Realismi ja Tšehov

by bubbeli — last modified Feb 06, 2019 08:29 PM

Tsehov on realisti siksi, että hän vastusti romanttista kirjallisuutta ja ihaili Zolan ja Maupassantin proosaa.

Hän jatkaa Maupassantin aloittamaa novellitraditiota, ja sen anti-romanttista mutta lyyristä realismia ja impressionismia. Tähän kuvaustapaan kuuluu tarkat havainnot, yksilön käyttäytymisen tarkkailu ja sosiaalisten tapojen havainnointi. Siksi onkin yllättävää, että nimenomaan venäläinen Tsehov kehittää novellia modernimpaan suuntaan kuin ranskalaiset. Tsehovin novelleissa on modernin psykologisen realismin piirteitä, jossa esille nousee henkilöiden sisäisen elämän havainnointi.

Tsehov oli lääkäri, ja hänelle taide ja lääketiede olivat samanarvoisia; ”lääketiede on laillinen vaimoni ja kirjallisuus rakastajattareni”.  Lääkärinä Tsehov tarkkaili ihmisiä, kun sairaus ja kuoleman läheisyys saivat heidät riisumaan kaikki naamiot.  

Kiinnostus luonnontieteisiin näkyy Tsehovin novelleissa: hän ihaili Darwinia ja kannatti innokkaasti Zolan naturalistista ohjelmaa. Zolan vaikutuksesta Tsehov alkoi koota tutkimuksen omaisia havaintoja ennen kaikkea talonpojista, joita kävi hänen vastaanotollaan.

Tarkka ja paljastavien havaintojen teko on Tsehovin mukaan naturalismin keskeisin anti kirjallisuudelle. Hänen mukaansa kirjailijan tuli olla havainnoija: ”kirjailijan tulee ennen kaikkea kehittää itsestään tarkkakatseinen ja väsymätön havaintojen tekijä sekä kasvattaa itseään siten, että siitä tulee hänelle tottumus, kuin toinen luonto”, kirjoitti Tsehov.

Tsehovin naturalistinen projekti huipentui reportaasiin Sahalinin vankisaaresta. Hän lähti tutkimaan tuon pakkotyösiirtolan oloja koska sai kuulla, että vankien kohtalo on siellä epäinhimillistä. Hän oli vankilasaarella kaksi kuukautta; haastatteli vankeja ja laati kortiston noin 10 000 vangista. Hänen teoksensa Sahalinin saari on tutkiva reportaasi vankilayhteisöstä, jossa vallitsee keskitysleirien laki.  Tsehovin tarkoituksena oli muuttaa reportaasillaan yleistä mielipidettä. Tsehov näki näki valtavassa vankisaaren ennen kaikkea eettisenä ongelmanä, rikoksena ihmiskuntaa vastaan jo useita vuosikymmeniä ennen Hitlerin ja Stalinin keskitysleirejä.