Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Nihilisti Bazarov

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos keskiviikko 06. helmikuuta 2019, 20.16


”Isät ja lapset” romaanissa Bazarovin edustama uusi elämänasenne, radikaali nihilismi tulee esille sukupolvien välisissä kiistoissa.

Itsekunnioitus ja ylpeys on Bazarovin asenteen perustana - vanhempi polvi tosin piti sitä koppavuutena. Isiä edustava Pavel Pavlovits moitti sitä, että nuoret ovat kohtuuttoman ylpeitä ja kun he epäonnistuvat niin kaikki kielletään, eikä millään ole mitään väliä. Heidän mielestäään Bazarov on koppava ja liian ylpeä nuoreksi mieheksi. Barazovin itsekunnioitus on heidän mielestään julkeaa, koska tämä ei ole aatelinen. Kun on kysymys itsekunnioituksesta ”aristokraattisena periaatteena”, vanhempi polvi pitää sitä suurena inhimillisenä asiana.

Pavel Petrovitsin mukaan itsekunnioitus on sosiaalista kunniantuntoa, kun taas Bazaroville Pavelin itsekunnioitus merkitsee pelkkää oblomovilaista passiivisuutta. ”Sinä vain istut paikallasi ja arvostat itseäsi, mitä merkitystä sillä on, voit aivan yhtä hyvin istua paikallasi arvostamatta itseäsi.”

Kysymys yksilöllisyydestä, jonka Pavel tuntuu liittävän aristokraattiseen arvokkuuteen onkin nuoren sukupolven näkökulmasta itsekeskeisyyttä. Heille ihmisarvo liittyy demokraattisuuteen; siihen, että kaikki ovat syntyjään tasa-arvoisia.

Nuoren polven idealistin Arkadin mielestä Bazarovin kuuluukin olla ylpeä auktoriteettien edessä. Hän ei puolestaan hyväksy sitä, että Bazarovin ylpeys johtaa hänet halveksumaan heikompia. Bazarov itse puolestaan viittaa kykyynsä vihata, ja syyttää Arkadia itsekunnioituksen puutteesta.

Bazarovin mukaan tasa-arvo perustuu siihen että kaikki ihmiset ovat fysiologisesti samanlaisia; kaikilla on aivot, keuhkot, verenkierto eikä henkisessä tasossakaan ole kuin merkityksettömiä eroja. Ei sen kummempia eroja kuin erilaisissa tavoissa suorittaa nenän niistäminen, kuten hän sanoo.

Bazarov käydessään viimeisen kerran kotitalossaan, hän puhuu ystävälleen Arkadille kuolemastaan häviönä ja ironisesti hän sanoo nyt olevansa matkalla ”isiensä luo” - toisaalta hän vetäytyy ja ”isät” jäävät hallitsemaan maata. Turgenev rinnastaa näin romaanin nimen ja nihilismin.

Bazarovin nihilismi on ollut kieltäytymistä periaatteista, yleisperiaatteista, todellisia ovat vain aistimukset ja tuntemukset.