Sentimentaalinen realisti

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos maanantai 28. syyskuuta 2009, 12.18


dickens1800 -luvun Englannin suosituin  kirjailija oli Charles Dickens (1812 – 1870). Hänen romaaninsa oli suurelle yleisölle kirjoitettu, ja niiden sentimentaalinen perusvire palveli lukijoiden toiveita. Vaikka havainnot ja henkilöhahmot ovat Dickensillä erittäin rikkaita, niin tarinan kokonaisuus on silti sentimentaalinen. Säännöllisesti romaanit loppuvat onnellisesti ja henkilöt saavuttavat rakkautta ja varakkuutta. Juonen käsittelijänä Dickens ei ollut parhaiden aikalaistensa tasolla, mutta hän oli loistava henkilöhahmojen luoja ja pystyi ilmaisemaan yhteiskunnallisia kysymyksiä henkilöiden kautta.

Dickens oli pikkuvirkamiehen poika.  Nuorena  hän oli komea, seurallinen ja tyylikäs nuorukainen. Mutta elämä ei jatkunut hilpeänä koska isä joutui velkavankeuteen ja Charles joutui hankkimaan perheelle tuloja. Dickensien perhe  kuului alempaan keskiluokkaan,  isä oli kyvytön raha-asioissa ja muissakin järjestelyissä. Charlesin kirjailijanuralla hänen poikkeuksellinen myötätuntonsa köyhiä kohtaan ja hänen kunniantuntonsa sanotaan johtuvan tästä Dickensien tragediasta.

Ensin nuori Charles oli kenkävoidetehtaan kellarissa apulaisena. Myöhemmin hän ei voinut antaa äidilleen anteeksi, että tämä koetti pitää opinhaluisen pojan puoliväkisin tehtaassa. Charles onnistui kuitenkin opiskelemaan pikakirjoitusta, ja kehittyi siinä niin nopeaksi, että hänen kerrotaan olleen jopa parlamentin nopein pikakirjoittaja. Nopeutensa ansioista hän pääsi sittemmin lehteen töihin. 17 -vuotiaana hän oli jo reportterin työssä, ja alkoi kirjoittaa pakinoita. Hän  kirjoitti paitsi nopeasti myös spontaanisti ja hyvin. Dickensin tyyli ei kuitenkaan ollut objektiivista ja selkeää raportointia; hän havainnoi ympäristöään pikemminkin spontaanisti kuin tarkasti.

Charles Dickens  kärsi kovin tästä nöyryytyksestä, ja siitä että hänellä ei ollut minkäänlaista sukutaustaa. Tämä näkyy monissa Dickensin hahmoissa, jotka usein kuvataan taitavina mutta köyhinä nuorukaisina ja vailla mahdollisuuksia koulutukseen, kuitenkin he pyrkivät elämässä eteenpäin.


VÄRIKÄSTÄ REALISMIA

Dickensillä on journalistin vuosiltaan  periytyvä  tapa kirjoittaa suoraan havainnoista, etäännyttämättä. Silti hän ei tyyliltään ole suoraan raportoiva, vaan havaintoja rikastuttaa hänen runsaat mieleenjohtumansa.  Dickens on siitä poikkeuksellinen realisti, että mielikuvitus on voimakkaasti ja koko ajan läsnä hänen havainnoissaan. Häntä pidetään virtuoosimaisena rakennusten ja huoneistojen kuvaajana. Hän kuvaa henkilöiden elämänoloja ja luonnetta pätevästi juuri huoneistojen avulla. Esimerkiksi kun hän kuvaa Lontoon työttömien ja köyhien työläisten vuokrakorttelia:

”Lant Streetin taloja ei saata lukea niihin, joita sanotaan ensiluokkaisiksi asunnoiksi sanan täydellisessä merkityksessä, mutta se on kuitenkin varsin miellyttävä paikka. Jos joku tahtoo vetäytyä pois maailmasta, siirtyä kiusausten saavuttamattomiin, asettua sen houkutuksen mahdollisuudenkin ulkopuolelle, että katselisi ikkunasta, hänen on kaikin mokomin mentävä Lant Streetille.

Tähän onnelliseen piilopaikkaan on kotiutunut muutamia kiiltosilittäjiä, jokunen kirjansitojasälli, pari vararikko-oikeuden vankilan vartijaa, joitakuita talonmiehiä, joilla on toimensa telakoilla, kourallinen ompelijattaria ja mausteeksi räätälinammatin kappaletyöntelijöitä. Asukkaiden enemmistö kohdistaa tarmonsa joko kalustettujen huoneitten vuokraamiseen tai on antautunut terveelliseen ja vahvistavaan mankeloimisen ammattiin… Asujaimisto on muuntelevaa, katoaa tavallisesti juuri ennen vuosineljänneksen loppua ja yleensä yöllä. Hänen Majesteettinsa tuloja kerätään harvoin tässä onnellisessa laaksossa, vuokrat ovat epävarmat ja vedentulo hyvin usein keskeytyksissä.”

(Dickens: Pickwick kerhon jälkeenjääneet paperit II, s.36 suom. Eino Palola)