Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Learin hulluttelut

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


1800-luvun jälkipuoliskolla koulu alkoi hallita lasten maailmaa huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Kurinalaisen  lukemisen ja laskemisen maailma kääntyi ylösalaisin nonsense –henkisessä lastenkulttuurissa. Suullisessa perinteessä lorut olivat eläneen aina, mutta kirjallisuudeksi tuo loruperinne muuttui viktoriaanisessa Englannissa. Sen pohjana oli ”nursery rhymes”  lastenlorut, sekä limerikit. Ne perustuivat koomiseen riimittelyyn ja lasten kurinalaisen maailman parodiointiin. Perinteisissä limerikeissä oli aforistinen loppuhuipennus.

Kirjalliseksi lajiksi nonsense tuli  Edward Learin myötä, hänen ”Book of Nonsense” (1846) koostuu limerikeistä, joissa ajatuksellisen loppuhuipennuksen korvasi reipas järjettömyys. Learia kiinnosti kielen itsestäänselvyyksien rikkominen ja näin hän edelsi modernistista lyriikkaa. Varsinaisesti Learin nonsense –lyriikkaa jatkaa myöhemmin surrealismi.


LEARIN LIMERIKKI

There was a Young Lady whose chin       (a)

Resembled the point of a pin;                    (a)

     So she had it made sharp,                     (b)

     And purchased a harp                           (b)

And played several tunes with her chin.    (a)

Limerikki on eräänlaista kielenkäytön rituaalia; säännönmukaiseen muotoon liittyy kielellisiä kompia ja sanaleikkejä. Edward Learin myötä limerikkeihin tuli hallittua sanojen lyhentelyä ja oikeinkirjoituksen rikkomista.

Limerikin viisi säettä muodostaa koomista riimittelyä, jossa mitä erilaisempia asioita yhdistetään, Learin koominen limerikki rakentuu niin, että ensimmäinen ja viimeinen säe on lähes sama – tämä toisto perustuu huolella valittuun neologismiin.

Hikkori tikkori toikki

Hiiri kelloon loikki

Kello meni poikki

Hikkori tikkori toikki.

(Suom. Kirsi Kunnas)

Nonsense –kulttuurin suosion taustalla on kurinalaisen kasvatuksen ja koulun herättämä tarve parodioida kaikkea järkevää: ”common sense – nonsense”.  Siksi nonsense on samanaikaisesti hyvin kurinalainen ja koominen. Ylimääräinen säännönmukaisuus yhdistyy siinä sisällölliseen anarkismiin.

Lapsia kiehtoi erityisesti Learin nurin käännetyt asioiden arvojärjestykset. Learin mukaan järkevä kieli antaa nimet, joiden avulla asiat erotetaan toisistaan ja luodaan yksiselitteinen todellisuus. Koska kielen toinen puoli, monien merkitysten puoli, on arkielämässä haitallista, se kukoistaa leikin ja komiikan maailmassa.

Nonsensin anarkistinen suhde todellisuuteen näkyy Learin tavassa korostaa hajoamista:

”Tyyris tyllerö muurille kipusi

tyyris Tyllerö muurilta lipesi

Eikä Tyyris Tylleröä milloinkaan

Voi kukaan parantaa.”

Nonsensin kieli korostaa omaa tekstuaalisuuttaan, se leikkii kielen retorisilla mahdollisuuksilla. Se leikkii symmetrisillä asetelmilla, jotka suorastaan houkuttavat purkamaan hierarkioita ja kulttuurin korostamia vastakohtia; varsinkin inhimillinen ja mekaaninen sekoittuvat usein Learin loruissa. Hänen nonsense-kasvioppinsa sekoittaa elollista ja keittiövälinettä: Jinglia Tinkettlia – tinakattilan kukat.  Bottlephorkia Spoonifolia – eli pullorunkoinen lusikkalehtinen.

Learin loruissa aikuisten koomisuus syntyy usein jäykkien gentlemannien parodioista. Aikuisten kurinalaisuutta korostetaan äärimmäisyyteen asti. Learin luomissa hahmoissa silmiinpistävää on myös se, että ne eivät kommunikoi keskenään. On sanottu, että tällä tasolla hahmot muistuttavat pieniä lapsia, jotka törmäilevät toisiinsa. Heillä on varsin vähän yhteistä järkeä ja siihen perustuvaa kommunikaatiota.

Limerikkien lisäksi Lear kirjoitti nonsense-tarinoita, kuten ”The Adventures of Mr Lear, the Polly, and the Pussybite on Their Way to the Ritertitle Mountains”. Se on periaatteessa loputtomasti etenevä tarina, jossa henkilömäärä lisääntyy edellisten hahmojen hajottua. Tarina lähtee liikkeelle siitä, että kolme henkilöä joutuu rankasateeseen ja hajoaa. Kaksi jesuiittaa kokoaa heidät taas yhteen, mutta nyt heistä on tullutkin enemmän kuin kolme hahmoa. Matka jatkuu, kunnes he hajoavat ja lisääntyvät taas.

Lear teki myös nonsense keittokirjan, sekä soinnutettuja aakkosia: 

        A was an Ape,

 who stole some white Tape,

      And tied up his Toes

      In four beautiful Bows

                  A

         Funny old Ape !