Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Juhani Siljo

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Feb 11, 2013 10:42 AM

Juhani Siljo (1888,-1918) on ehkä merkittävin Leinosta poikkeava vuosisadan alun runoilija. Kansalaissodan haavoihin menehtynyt Siljo on jälkimaailman silmissä saanut legendaarisia piirteitä. 'Puhdasotsainen nuorukainen', 'minuutensa rakentaja', 'eettinen kilvoittelija' – näin häntä on luonnehdittu.

Siljon esikoiskokoelma Runoja ilmestyi 1910; sitä seurasi vain kaksi runokokoelmaa. Siljon koottuihin runoihin on liitetty hänen aforisminsa, jotka hyvin olennaisesti täydentävät hänen runouttaan.

Leinoon ja Manniseen verrattuna Siljo on lyyrikkona jäykempi. Runous oli Siljolle vakava itsetutkistelun väline, mutta se ei saanut merkitä sulkeutumista muulta maailmalta. Vain olemalla itse vilpitön voi maailmasta saada oikean kuvan. Siljon asennetta on luonnehdittu seuraavasti: Leinolle yksilöllisyys ja runoilijan osa on kohtalo, Siljolle se on tehtävä, velvoite. Koskenniemi etsii totuutta, Siljo tietä ja hän kirjoittaa vain omasta totuudestaan.

Aforismi oli Siljon omin ilmaisumuoto. Jo päiväkirjassa, jolle hän antoi tyypillisen nimen Tilikirja, tapaa tuon tuostakin tiiviitä, terävänäköisiä merkintöjä, joista sitten kasvavat myöhemmät ytimekkäät aforismisarjat. Monet Sljon elämää ja luomistyötä koskevat oivallukset ovat muuttuneet lähes sananlaskuiksi:

”Kun sielunliike täyttää kokonaan eleen - ruumiillisen tai sanallisen niin syntyy tyyli. Muuta tyyliä ei ole.”

Siljon runoudesta muistetaan usein aforistiset runot, kuten Vastavirtaan, jossa todetaan miten runoilijan tai ajattelijan tulee joko kulkea aikansa edellä tai uida vastavirtaan.

Siljo ei kuulu helposti lähestyttävän eikä häikäiseviin lyyrikkoihin, mutta hän on tullut merkitsemään paljon henkisenä tienviittana, niin että on voitu puhua 'Siljon linjasta' johon etenkin 1940-luvun lopun runoilijat ovat tunteneet sukulaisuutta.