Sankarittariensa kaltainen Hella Wuolijoki

by Juha Matti Nikolai Teppo last modified Apr 15, 2008 11:53 AM

Hella Wuolijoen (1886–1954) elämänkokemukset ja hänen luova toimintansa nivoutuvat yhteen koko hänen elämänsä ajan. Wuolijoki syntyi suureen taloon Etelä-Virossa ja hänen juurensa, jotka näkyivät tuotannossa vasta myöhemmin, ovat siis talonpoikaiskulttuurissa. Ennen yliopistoaikaansa hän suuntaisi toimintansa kansalliseen liikkeeseen, joka muuttui opiskeluaikana sosialismiin. Wuolijoen uudet yhteiskunnalliset käsitykset kumpusivat hänen kokemuspiiristään ja laajenivat yliopistovuosina ratkaisevasti.

 

Uuden elämäntilanteen mukana tuoma persoonallisuuden muutos ja siihen liittyvä luovuuden ongelman ratkaisu purkautui Wuolijoella tekojen ja toiminnan kautta eikä niinkään sosiaaliseen ympäristöön sopeutumisen prosessina. Hän pyrki oman luovan toimintansa kautta tiedostamaan persoonallisuutensa. Teostensa nuorten sankarittarien ristiriitaisten tilanteiden ja niiden ratkaisujen kautta Wuolijoki etsi omaa minäänsä. Hänen sankarittarensa ovat olosuhteiden vuoksi pakotettuja luopumaan vanhoista käsityksistään ja näin kävi myös Wuolijoelle hänen liittyessä sosialisteihin.

 

Wuolijoki peilasi jo tuntemattomaksi jääneissä alkuvaiheen näytelmissään omaa kriittistä suhtautumistaan yhteiskuntaan ja paljasti samalla omat aatteelliset juurensa. Hänen sankarittarillaan olisi ollut suuret mahdollisuudet muuttaa maailmaa inhimillisemmäksi, mutta he törmäävät jatkuvasti traagisella tavalla jäykkiin asenteisiin ja valtakoneistoon. Naiset yrittävät raivata tietä kansan luo ja kuroa näin umpeen syntynyttä kuilua, mutta jäävät yksin pyrkimystensä kanssa. Heitä vastassa on joka kerta kelvottomaksi osoittautuva mies, joka ei täytä heidän mittojaan.

 

Kun koko kansan tunteman Wuolijoen kirjailijanura alkoi, seurasivat hänen sankarittarensa häntä yhä taistelevina, mutta näytelmät muuttuivat sovinnaisemmiksi. Syytä tähän yritettiin hakea ajankohdan poliittisesta ilmastosta. Tämä ei kuitenkaan osu oikeaan, sillä Wuolijoki oli kirjoittanut kauden aloittavan näytelmän Niskavuoren naiset (1936) pöytälaatikkoon jo ennen radikaalia taistelunäytelmäänsä Laki ja järjestys (1933). Paremman lähtökohdan muutoksen selittämiseen antaa Niskavuoren naisten syntyhistoria.

 

Niskavuoren naisten myötä Wuolijoen omat radikaalit sosialistiset aatteet joutuivat ristiriitaan hänen omien talonpoikaisjuuriensa kanssa. Muutos talonpoikaisaiheisiin ja katsominen takasin omaan taustaansa päin, ei tapahtunut kivuttomasti. Wuolijoki olikin suunnitellut näytelmän alun perin nuoren sankarittaren Ilonan tarinaksi, jonka avulla hän halusi kritisoida kaavoihin kangistunutta maaseutua. Kansallisteatterin johtaja Eino Salmelainen karsi kuitenkin Ilonan roolia ja nosti vanhan emännän roolia näytelmässä. Ikään kuin Salmelaisen innoittamana Wuolijoki uskalsi katsoa vanhaa emäntää Loviisaa ja samalla omaa taustaansa.

 

Wuolijoki joutui kunnioittamaan Loviisan hahmoa, koska vanhaan emäntään personoituva käsitys maasta elämän kasvualustana kajosi niin syvälle hänen omiin juuriinsa. Toisaalta Wuolijoki yritti kritisoida Loviisan edustamaa hahmoa nuorten sankarittariensa kautta, mutta muutos oli väistämätön. Tästä syntynyt ambivalenssi ei ole keinotekoinen, vaan aivan luonnollinen seuraus siitä, että Wuolijoki joutui laittamaan peliin koko persoonallisuutensa. Muutos näkyi seuraavissa näytelmissä, joissa sankarittaren suhde ympäristöön muuttuu ja näytelmät eivät enää pääty katkeraan loppuun. Sankarittaret saavat taistelun tuloksena rinnalleen miehen, joka irtautuu porvarillisesta avioliitostaan tai vallitsevista normeista. Sankarittaren ei tarvitse myöskään enää hylätä katkerasti konservatiivista yhteisöään, vaan hän voi jatkaa taisteluaan sen sisältä.

 

Hella Wuolijokea voi perustellusti nimittää taistelevaksi kirjailijaksi, sillä sellainen hän oli luovana taiteilijapersoonana. Koko hänen näytelmäkirjailijanuransa oli taistelua, jota hän kävi nuorten sankarittariensa välityksellä kuvasten niitä tuntoja, joita koki itse omaksuessaan uuden maailmankatsomuksen. Näytelmä Niskavuoren naiset merkitsi uutta vaihetta, jolloin Wuolijoki ei voinut enää selviytyä konservatiivisesta vastavoimasta. Syntyi uuden tyyppinen taistelu, jonka osapuolet olivat niitä, joita häneen itseensä kätkeytyi. Niskavuori-sarjan menestyksen voikin perustella niin, että siinä Wuolijoki asettaa itsensä alttiiksi kokonaisena persoonana.

 

Ks. Ammondt Jukka, 1988, Hella Wuolijoki – taisteleva kirjailija. Teoksessa Hella Wuolijoki kulttuurivaikuttaja. Vuosisata Hella Wuolijoen syntymästä, Ammondt Jukka, s. 103–121