Rouva Filosofia
Boethius oli lukutaidottoman barbaarihallitsijan roomalainen ministeri. Hän yritti vaalia sivistystä hirvittävien olojen keskellä. Boethius oli oppinut maailmanmies, filosofi ja poliitikko, joka salajuonen vuoksi pidettiin vankilassa ja mestattiin v.525 kiristämällä köysiä pään ympärillä kunnes silmät pullistuivat ulos. Vankilassa Boethius kirjoitti tulevasta kohtalostaan tietoisena teoksen “Filosofian lohdutuksesta“ (De consolatione).
Boethiukseen vaikutti islamilaisen sufi -mystiikan näyt ja filosofiset dialogit. Teos kertoo kuinka Boethius viruu vankilassa kidutuksen murtamana ja kuolemaa odottaen, kunnes hänelle ilmestyy Donna Philosophia, nainen joka on sekä valtavan kokoinen että inhimillisen mittainen. Tämä nainen alkaa opettaa Boethiusta lahjoittaen tälle kaiken viisauden - valmistaen samalla häntä kuolemaan.
Myöhemmän näkyrunon kannalta on olennaista, että Boethius on henkisesti sietämättömässä tilassa. Juuri tässä tilanteessa ja tämän tilanteen herättämänä tulee ilmestys. Äärimmäisessä hädässä häntä lohduttamaan tulee itse filosofian henkilöitymä, joka alkaa käydä dialogia runoilijan kanssa.
On keskusteltu siitä perustuivatko näkyrunot todellisiin näkyihin vai onko näky vain keino konkretisoida asioita. Boethiuksen teoksessa on merkkejä molemmista. Toisaalta Donna Philosophian kautta Boethius saattaa esittää teoreettisen oppinsa ja teoksen dialogi on selvästi saanut mallinsa Platonilta. Toisaalta itse näkyä voi pitää keskeisenä: islamilaisen sufi -mystiikan myötä kehittyi traditio, jossa syvin totuus välitetään näyssä. Keskiaikana näyistä kertominen oli kuitenkin hyvin yleistä, Kristuksen ja varsinkin Marian ilmestyksistä puhuttiin usein. Siksi näkyä ei voi pitää vain kerronnallisena keinona.
Varsin pitkälle on osoitettu, että keskiaikaisen ihmisen psyykkinen rakenne oli sellainen, että näyllä ja unella ei ollut suurta eroa. Ihmisen psyykkinen rakenne mahdollisti sen, että näky oli todellinen. Moderni ihminen voisi puhua Boetheuksen kohdalla sisäisestä surutyöstä. Varhaiskeskiaikainen kristitty ymmärsi saman asian ulkoisesti, eli lohduttavan taivaallisen hahmon ilmestyksenä.
Näkyrunojen tradition kannalta oli hyvin vapauttavaa, että näkyhahmo ei ollut raamatullinen; Boethiukselle ei ilmestynyt Kristus, Maria eikä Gabriel. Näky on epämääräisempi kuin pyhimyksen ilmestys, se on personoitunut vastaus hänen elämänsä hätään ja siten todellinen.
Allegorian synty on yhteydessä kristilliseen ilmestykseen, mutta allegoria ilmaisi myös muita asioita. Se välittää ilmaisemattoman, tuo taivaallisen maallisen keskelle, tai tekee abstraktin konkreettiseksi. Allegoria ei kuitenkaan peitä toden ja kuvitellun eroa, näyt katoavat yhtä ihmeellisesti kuin ne ilmestyvätkin.
Boethiuksella filosofian allegorinen kuva on kaunis ja kunnioitettava nainen. Tämä loistavasilmäinen hahmo on yhdistelmä mahdottomina pidettyjä vastakohtia: hän ikuisesti nuorekas mutta samalla iäkäs. Donna Philosophian oikeassa kädessä on kirjoja ja vasemmassa valtikka. Hänen pukunsa on hienoa kudosta ja samalla vaatimatonta omien kätten työtä. Väkivallantekijät ovat repineet hänen pukunsa riekaleiksi.
Boethiuksen merkitys välittävänä hahmona Rooman ja keskiaikaisen Euroopan välillä on korvaamaton. Hän oli ainoita oppineita, jotka pystyivät siirtämään myöhäisantiikin filosofiaa ja etiikkaa seuraaville vuosisadoille. Tämän hän teki Donna Philosophian nimissä.
Filosofian lohdutuksen ydinajatuksena on, että filosofian ei tule muuttaa maailmaa, vaan sen voima on aivan toisaalla - lohdutuksessa. Siksi Rouva filosofia paljastaa itsensä vain ihmiselle, joka ajattelee kuolemaa. Tältä kannalta Boethiuksen moderneiksi seuraajiksi voi sanoa ajattelijoita, joiden mukaan filosofian viime merkitys on saada ihminen hyväksymään oma kuolemansa. Rouva Filosofia paljastaa itsensä vain ihmiselle, joka rakastaa viisautta pyrkimättä saamaan siitä hyötyä tai arvostusta