Matka Helvettiin

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos maanantai 03. lokakuuta 2016, 19.12


Commedian
matka helvetistä kiirastulen kautta paratiisiin on allegorinen etsijän vaellus. Se voidaa nähdä myös terapeuttisena, kriisin kautta paranemiseen etenevänä prosessina.

Ensimmäisen laulun maisema on villipetojen hallitsema metsä, eräänlainen pelkojen ikimetsä. Etäällä näkyy auringon valossa kylpevä kaunis vuori. Maisema on allegorinen ja se ilmaisee mielentilan: leijona, susi ja leopardi mainitaan eri syntien henkilöityminä. Susipelko osoittautuu vaarallisemmaksi kuin itse sudet, koska nämä pedot voivat vain pelotella kulkijaa - eivät tappaa. Pelkojen tarkoituksena onkin vain masentaa ja estää kulkijaa saavuttamasta onnea. Mielenrauha ja pelastus ovat tavoittamattomia, ne ovat korkealla vuorella jonka kulkija näkee metsän takana.

Oppaana matkalla on roomalainen runoilija Vergilius. Hän on Danten esikuva, eräänlainen psyykkisen kehityksen ja mielen petojen hallinnan esikuva. Vain Vergilius tietää kuinka helvetistä ja sen kauhuista voi selvitä tuhoutumatta

Vergiliuksen teoksista oli keskiaikana löydetty ennustuksia Jeesuksen syntymästä. Siksi häntä nimitettiin tarinoissa “valkoiseksi velhoksi“. Ilman Vergiliusta matka olisi ollut Dantelle mahdoton, tämän opastuksella hän uskaltaa ylittää pyhän rajavirran joutumatta yliluonnollisten voimien tuhoamaksi.

 

SYNTI ITSE ON RANGAISTUS

Helvetti on eräänlainen suppilo, jonka pinnalla on kevyemmät ja pohjalla raskaammat synnit. Ylhäällä olevilla on vaivanaan vain kevyet hillittömyydet ja kiusaukset. Pohjalle painuneet kärsivät mielen pimeimmistä synneistä; sukurutsasta ja ihmissyönnistä. Alimpana on itse paha tahto.

Dante kuvaa syntejä johdonmukaisesti: hahmot helvetissä kärsivät juuri siitä synnistä minkä ovat tehneet. Periaate on Tuomas Akvinolaiselta peräisin oleva contrapasso, eli synti on oma rangaistuksensa.

Rakastuneet saavat himonsa mukaisen rangaistuksen - ikuisen tyydyttämättömän himon. Tälle syntien piirille on ominaista lintukuvat, eroottisia haluja kuvataan siinä levottomasti ja rauhattomasti paikasta toiseen pyrähtävinä lintuparvina.

Kuin kottaraiset parvin laajoin, taajoin
liikkeelle ajaa sydäntalven viima,
niin tuomituita sieluja tää myrsky
heit’ ylös, alas, sinne tänne heittäin
ei heille koita koskaan lohtu levon,
ei toivo rangaistuksen laupiaamman.

(V. 40-46, suom. Eino Leino)

Samaan ryhmään hevetissä kuuluvat sekä irstailijat että ne, joiden intohimo on kohdistunut yhteen ainoaan. Kaksi ryhmää, jotka meidän etiikkamme erottaa jyrkästi kärsivät Danten mukaan samassa helvetissä.

Kaikki rangaistukset joihin Dante törmää ovat syntiin kiinni jäämistä. Mässäilijöiden rangaistuksena on rypeä omassa paskassaan. Saiturit ja tuhlarit vyöryttävät tavarakasojaan toisiaan kohti. Sekä saituuden, että tuhlaamisen rangaistus on siinä itsessään - he jäävät kiinni tavaraan. Vastaavasti ilkeät ja ylpeät ihmiset ovat aina synkkiä vaikka maailma heidän eläessään oli valoisa, nyt he saavat huokailla oman katkeruutensa huuruissa.

Paholaiset, demonit ja hirviöt ovat Helvetin vartijoita. Dante tuntee hyvin myös kolmipäiset koirat, ihmiskasvoiset lohikäärmeet, sonnipäiset ihmiset, ja muut keskiaikaiset kauhun kuvat. Koko helvetti on veden maa, jatkuvan sateen, liejun ja virtojen sekä lopulta jään maa.

Syvällä Helvetissä kohdataan kulkijoita, joiden kasvot ovat selkäpuolella. Heidän on kuljettava takaperin, ja he itkevät niin että kyynelet valuvat selkää pitkin alas pakaroiden väliin. Näin kärsivät ne, jotka ovat yrittäneet nähdä tulevaisuuteen. Siinäkin synti on oma rangaistuksensa. Ihminen ei voi ymmärtää tulevaa muuten kuin menneen perusteella.

Varkaiden alue on käärmerotko. Siellä vallitseva synti kuvataan muodonmuutoksena. Kuusijalkainen käärme heittäytyy erään miehen kimppuun, ja kietoutuu hänen ympärilleen. Etujalat tarrautuvat miehen käsivarsiin, keskijalat tunkeutuvat vatsaan ja takajalat kiertyvät reisien ympäri. Eläin ja ihminen alkavat sulautua: käärmeen hampaat pureutuvat miehen poskiin, pyrstö pistää jalkovälistä ulos. Miehen ja käärmeen pää, sekä jäsenet yhdistyvät - lopulta mies/käärmeenä tämä hirviö tallustelee käärmerotkon uumeniin.

Koko ajan näiden helvetissä olevien vainajien mieleen palaa elämä, jonka he ovat eläneet. Aikaa ei ole, heitä kiduttaa ikuisesti se synti jonka vallassa he olivat eläessään.

dore_lucifer
Helvetin pohjalle kiinni jäätynyt Lucifer. Gustavo Dorén
kuvitusta Divina Commediaan

Alhaalla helvetin pohjalla ovat petturit ja kavaltajat. He ovat jäätyneet kiinni ikuiseen jäähän. Myös Dante itse käyttäytyy siellä julmasti. Usein hän haluaa lisätä siellä olevien kärsimyksiä. Helvetin pohjaa lähestyttäessä hänen järkensä hämärtyy, tunteet joutuvat sekasortoon.

Alimpana sijaitsevat myös psyyken pimeimmät alueet. Täällä on nainen joka vietteli isänsä. Täällä on isä, joka söi nälissään lapsensa. Tällä olevat eivät halua ilmaista nimeään, ettei heidän sukunsa joutuisi kärsimään. Pahansuovat kanssakärsijät kuitenkin ilmoittavat aina syyllisen nimen.

Helvetin pohjalla on kolmipäinen Lusifer, hän on epätoivoon jäätynyt olento jonka kyynelet jatkuvasti muodostavat uutta jäätä. Lucifer on Jumalan negatiivi. Luciferista uhkuva viha hävittää kaiken elämän vastakohtaisella tavalla verrattuna Jumalan aurinkoon joka saa kaiken kukoistamaan.

Tallenna