Jokamies Ja Moraliteetti

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos torstai 17. syyskuuta 2015, 15.24


Aikalaisten mielestä tärkein keskiaikaisen draaman muoto oli moraliteetti. Nimensä mukaisesti sen tehtävänä oli antaa moraalista opastusta. Moraliteetteja on pidetty abstrakteina verrattuna mysteerinäytelmiin, niiden aiheena on muutakin kuin paheiden ja hyveiden konflikti. Vaikka moraliteetti on kirkosta irrallinen ja maallikkojen luoma muoto, se on sisällöltään hyvin uskonnollinen. Moraliteetti saattaa käsitellä myös kuoleman kohtaamista tai ruumiin ja sielun välistä taistelua. Erään moraliteetin nimi oli “Mieli, Tahto ja Ymmärrys“, se kertoo paitsi aiheen myös henkilöasetelman. Hahmoina moraliteeteissa esiintyy enkeleitä ja paholaisia, mutta englantilaisessa moraliteetissa on mukana usein myös paheellinen hullu.

Moraliteetista kehittyi 1400- luvulla uusi pienoismuoto Moraalinen Interludi eli välinäytös. Se saattoi olla myös satiirinen. Se käytti markkinailveilyjen aineistoa ja uskonnon opettavaa aineistoa varsin vapaasti. Ihmisten paheellinen elämä kuvattiin varsin hauskaksi. Paholaisen hahmo kääntyi koomiseksi, kun se pidäkkeettömästi syyti rivouksia ja riehui. Lopulta paholainen sai nolona katsella sivusta kuinka enkelit vievät ihmisen sielun taivaaseen, vastoin kaikkea Paholaisen oikeuskäsitystä.

Interludi saattoi käsitellä myös rakkautta, moraliteetin henkeen henkilöt saattoivat olla esimerkiksi: Rakastunut vailla vastarakkautta, Rakastettu joka ei rakasta, sekä Ei rakastettu eikä rakastunut.

JOKAMIES (Everyman)

Hyvät ystävät, tarkoin kuunnelkaa
niin taidatte oikein oivaltaa mikä tarkoitus on näytelmämme
jota hengelliseksi nimitämme
On toinenkin sillä nimitys
se on Jokamiehen tilitys.
Sanoin kauniin se pyrkii saarnaamaan,
kuink elämämme päällä maanturhuutta on ja haurast aivan
katoovaa jälkeen paljon vaivan
On kaunis selkeä näytös tää,
sen jokainen taitaa ymmärtää
Sen aihe on kallisarvoinen
ja paljon on takana tapausten Niinkuin äiti siivilästä
te taiten ottakaa opetus tästä."

(Jokamiehen prologi)

Everyman on tunnetuin englantilainen moraliteetti 1400-luvulta, siitä välittyy keskiajalle ominainen allegorinen ajattelu. Henkilöt ovat siinä uskonnollisten seikkojen kuten synnin, katumuksen, hyveen ja armon personifikaatioita.

Eräänä hahmona saattoi olla jopa Ihmissuku, joka taisteli maailman ja lihan paheita vastaan, mutta vihdoin Ripin, Laupeuden ym. avulla saavutti ”lujamielisyyden linnoituksen”.

Jokamiehen alaotsikko kuuluu: "Tutkielma siitä miten Taivaan korkea Isä lähettää Kuoleman kutsumaan eteensä jokaisen luodun olennon, jotta he tekisivät selkoa elämästään tässä maailmassa."

Kuolema vaatii Jokamiestä näyttämään tilikirjan siitä, kuinka hän on käyttänyt elämänsä. Tämän vertauksen mukaan ihmisen täytyy käyttää lahjansa viisaasti. Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Jokamies, jolla on ollut lahjoja, on tuhlannut ja hukannut ne.

Jokamies on saanut allegorisiksi ystävikseen Älyn, Voiman ja Kauneuden. Kuitenkaan hän ei ole pitänyt huolta lahjoistaan, vaan on hukannut ne elämän polulla. Vain Hyvät teot ja Oikea tieto jäävät Jokamiehen turvaksi kun viimeinen henkilöhahmo, Kuolema, kutsuu häntä.

Näytelmä huipentuu Jokamiehen kokemukseen kuoleman hetkellä. Rikas, itsevarma, tyytyväinen Jokamies on huomannut  kaiken kadonneen  käsistään; rakastetun syli, ystävien seura, oma talo, tavarat ja kaikki. Jäätävän välinpitämättömästi kohtalo syöksee hänet yksinäisyyteen, kunnes Kuolema puhuttelee häntä viimeisen kerran.

Vastaavanlainen asetelma on keskiajalle tyypillinen; kuolemaa personoiva luurankomies on dialogissa yksityisen ihmisen kanssa. Yleensä näissä kuolemandialogeissa välittyy kokemus kaiken maallisen turhuudesta.