Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Raamatun Aiheet Mysteereissä

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Teatterin kannalta parhaita raamatullisia aiheita olivat  Raamatussa vähemmän kuvatut kohdat, koska ne jättivät enemmän liikkumatilaa. Ilmestyskirjan maailman lopun näyt ja kuvitelmat Jeesuksen käynnistä Helvetissä olivat suosittuja spektaakkelimaisia aiheita.

Mysteerinäytelmät olivat Raamatun dramatisointeja, sillä kirjoittajat muunsivat raamatullista kerrontaa draamaksi, kohtauksiksi  ja toiminnaksi. He eivät noudattaneet alkutekstiään kovin tarkasti: perustarina oli dogmaattinen, mutta sen puitteissa kirjoittaja saattoi järjestää ja muunnella yksityiskohtia.

Tuloksena oli keskiaikaisen ihmismielen kuvia;  sekaisin pyhyyttä ja julmuutta, groteskia pilkkaa ja pateettisia saarnoja.

Mysteerissä saatettiin käsitellä lähes sadistisen tarkasti sitä, kuinka Kain murhaa veljensä Aabelin, kuinka Jeesus kituu ristillä veri suusta valuen. Toisaalta koomisesti pilkaten kuvataan Juudaksen itsemurha, ja Kainin kuolema sattumalta sokean kädestä.


VIATTOMIEN TEURASTUS

Ehkä väkivaltaisin mysteerinäytelmien sykleistä oli Viattomien teurastusta. Siinä kuvataan kuinka Herodeksen sotilaat surmaavat massoittain lapsia, kun he pyrkivät estämään Kristuksen nousua. Kokonainen poikakuoro esittää kuolevia laulaen samalla kauniisti valitusta Jumalalle. Ennen surmatyötä sotilaat joutuvat kohtaamaan joukoittain valittavia äitejä lapset rinnoillaan.

Viattomien teurastuksessa Raamattua on dramatisoitu;  kun Herodeksen sotilaat tappavat vahingossa myös tämän ainoan pojan. Surusta mielipuolena Herodes syöksyy itsekin miekkaan. Ja vasta nyt katsellessaan itseään yltä päältä veressä hän ymmärtää rikoksensa, ja lopulta itse paholainen tempoo hänet helvettiin.


TUOMION PÄIVÄ

“Tuomion päivä“ -nimisessä ranskalaisessa 1300- luvulta olevassa näytelmässä oli 94 roolia. Näytelmä alkaa kun Saatana lähettää alaisensa viettelemään erään babylonialaisen naisen. Näin Antikristus laitetaan alulle. Hänestä kasvaa mahtava ihmeiden tekijä, joka parantaa sairaita ja herättää kuolleita. Hän saa juutalaiset puolelleen, kuninkaat ja kardinaalit - vain Paavi näkee vaaran ja onnistuu torjumaan sen.

Näytelmä huipentuu tuomiopäivään, jossa kuvataan kaikkien Antikristusta palvelleiden osaa helvetissä. Kuvataan eräs nunna ja piispa jotka ovat yhdessä tehneet syntiä, kuvataan kuningas, ylpeä kuningatar, juristi. Helvettiin kuvataan myös keinottelija ja hänen vaimonsa ja palvelijansa, jopa hänen lapsensa. Toisin sanoen helvetissä ovat myös kaikki ne jotka ovat nauttineet keinottelijan tuloista. Loppukohtauksessa enkelit vetävät helvetistä pois kaikki syyttömästi kärsineet, apostolit ja pyhimykset. Viime sanoissa pyhä Paavali julistaa kaikille muille ikuisen kidutuksen.

“Tuomion päivä“ osoittaa kuinka mysteerinäytelmät käsittelevät aikaa ja historiaa. Nykyaikainen lukija saattaa pitää tekstin heikkoutena sitä, että  Neitsyt Maria saattaa surra jo etukäteen poikansa kuolemaa. Kyse ei ole kömpelyydestä eikä siitä että pyhimykset tietäisivät asioita etukäteen - vaan erilaisesta ajan ymmärtämisen tavasta.

Mysteerit muodostavat syklin, jossa ajan rajat ovat syntiinlankeemus ja tuomio,  ja näiden rajojen sisäinen aika on kehämäistä. Kaikki on tapahtunut jo, ja jokaisella tapahtumalla on ikuisuudesta käsin määräytyvä paikkansa. Siksi myös tarinat hahmottuvat ikuisuudesta käsin.