Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Minnelaulut Ja Vogelweide

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Hovirakkauden, ritariuden ja laulujen kulttuuri levisi myös pohjoiseen. Saksalaisissa hoveissa trubaduurien lauluja kutsuttiin minnelauluiksi. Sana minne tarkoittaa lempeä, ja minnelaulut ovatkin  chansojen synonyymi.

Kuuluisimman minnelaulajan Walther von der Vogelweiden (k. 1228) pelkästä nimestä on spekuloitu runsaasti. Onko Walther ritari vai oppinut? Nimen Walt-her loppuliite viittaa ritarin titteliin, mutta kyseessä saattaa olla pilatitteli, vaelteleva laulaja on saatettu nimetä eräänlaiseksi pseudoritariksi.

Nimi Vogelweide viittaa puolestaan lintujen pesimäalueeseen. Se voi tarkoittaa Waltherin syntymäpaikkaa, tai se voi olla tälle keskiyläsaksan satakielelle annettu taiteilijanimi. Kerrotaan myös, että testamentissaan hän oli toteuttanut nimensä vaatimuksen loppuun asti ja määrännyt hautakummustaan lintujen ruokintapaikan.

Waltherin elämänhistoria on sama kuin hänen teoksensa, lähes kaikki mitä hänestä tiedetään on vain hänen runoissaan. Ensimmäiset tiedot kertovat 19-vuotiaasta Waltherista, kun häntä ylistettiin Wienin hovissa.

Vogelweiden palvelu on paljastava esimerkki trubaduurien asemasta hoveissa. Kuningas Philip otti ensin Waltherin itselleen, kuten tällainen laulajan palvelukseen ottaminen ilmaistiin.

Tähän palveluun kuului pelkkä ylöspito. Siihen ei kuulunut varmuutta siitä, pitääkö kuningas häntä itsellään muutaman kuukauden vai vuosia. Kun palvelua ei uusittu, laulajan tuli etsiä uusi isäntä edellisen suostumuksella.

Walther sai lähteä ensimmäisen vuoden jälkeen, eikä hän ei saanut muustakaan hovista pestiä. Sitten hän oli lyhyen aikaa erään piispan palveluksessa. Lopulta Friedrich II, taiteen suosija ja runoilija, takasi Waltherille maapaikan, jonka turvin Walther tuli toimeen koko loppuelämänsä.(Elias s.78)

Seuraava tieto kertoo yllättäen, että hän on erään piispan palvelijana. Ilmaisu Waltherus cantor de Vogelweide kertoo, että hän on cantor, eli hän oli saanut kirkollisen laulajan koulutuksen.

Kirkollinen koulutus näkyy siinä, että hän on käyttänyt runoissaan runsaasti kirkkolaulujen muotoja.

Kuitenkin Waltherin runous viittaa aivan toisenlaiseen kuin kirkolliseen elämään. Hänessä ruumiillistuu vagantti, oppinut matkaaja joka ritarin tavoin etsii omaa kohtaloaan. Hänen lauluistaan voi lukea, että:

“Walther oli köyhä, riippuvainen suurten suosiosta;  paljon hänen luonteestaan ja runoudestaan selittyy tästä jokapäiväisestä palkkion tarpeestaan: hänen viiltävä realisminsa, hänen koleerinen tunteellisuutensa, hänen aggressiivinen itsesuojelun tarpeensa, hänen loukattu ylpeytensä kun on perättävä velkoja tai kerjättävä".

(Schaeffer, Walther von der Wogelweide s.XV)