Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Ventadour ja Hovirakkaus

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos lauantai 02. marraskuuta 2019, 19.12


Kauden etevimpänä runoilijana pidetään Ventadouria (k. 1195). Hänen runoistaan voi lukea ennen kaikkea sen, mitä rakastuneena trubaduurina oleminen merkitsee.

Etäisen donnan palvonta, tavoittamaton rakkaus, on trubaduuri­lyriikan keskeisin aihe. Hovirakkaus (Fin'amors) on maskuliiniseen ritarikulttuuriin kuulunut ilmiö, ritarit eivät vain sotineet vaan myös palvoivat mielikuviaan naisista. Miesten ritarillisuutta naisen seurassa on pitkään ilmaistu termillä chevalerie, joka viittaa naisen suojelemiseen. Kaveljeerimaisuutta voi pitää halun muuntamisena heikon naisen turvallisuutta korostavaksi, mutta myös siihen että nainen suojeleminen on hänen omistamistaan. Samalla kavaljeeri on korostuneen kohtelias, hän ei voinut muuta. Etiketti ja julman rangaistuksen uhka aiheutti sen, että intiimit suhteet ylhäisiin naisiin olivat lähes mahdottomia.

Trubaduurit tekivät musiikkia ja palvoivat ennen kaikkea linnanrouvaa. He pyrkivät voittamaan linnanrouvan suosion myös taloutensa vuoksi - eli saadakseen pestin linnan hoviin.Trubaduuri on feodaalisen roolinsa mukaisesti se, joka vain laulaa valtiattarestaan. Hoveissa kierteleville trubaduureille lemmensuhteet ylempisäätyisten kanssa olivat kiellettyjä. Mutta se, että valtiattaret ovat liian korkealla, on vain lisännyt laulajan rakkautta. Linnanrouvalla oli feodaalisen ajattelutavan mukaan oikeus pitää itseensä rakastunut laulaja ylistämässä häntä - ja kruunamassa hänen arvoaan.

Trubaduurin tilanne oli siis kaksinainen: laulu ei ole hyvää, eikä kosketa valtiatarta, ellei se tule rakastuneesta sydämestä. Kuten Ventadour sanoo:

“On laulu halpa, arvoton,

  jos sydämestä ei lähde se.“

Kuinka tulee ymmärtää se, ettei tule laulaa, ellei laulu tule sydämestä? Säkeet kertovat, että sydän laulaa vain kun rakkaus laulattaa sitä. Myös ilmaus, että sydämeni kuuluu jollekin, on tämän hallinnassa, lienee muistuma feodaalisesta ajattelutavasta. Seksuaalisen halun muuttuminen verbaaliksi on mahdollista juuri tässä sydämen yksityisyyden ja julkisen laulun jännitteessä.

Trubaduurin laulu on halun ääni, yksityinen tunne on siinä muuttunut naista ylistäväksi esitykseksi. Toisin sanoen, ruumiillisen halun ilmaiseminen laulaen on samanaikaisesti sekä halun ilmaisemista, että sen torjumista.

Trubaduurille laulu oli ainoa muoto, jossa hän voi ilmaista halunsa. Laulussa ristiriitainen ja torjuttu halu on muuntunut sointuvaksi kokonaisuudeksi.

Kavaljeerin asenteessa on edelleen nähtävissä tämä tyyli, siinä kohteliaisuuteen sisältyy myös seksuaalista sävyä. Jaques Lacan paljastaa tähän liittyen koko hovirakkauteen kuuluvan halun paradoksin:

“Koska miehelle, jolle nainen kuului täydellisesti sanan palvelualtteimmassa mielessä, nainen oli hänen tekemänsä, hovirakkaus oli ainoa tapa selvitä elegantisti seksuaalisen suhteen puuttumisesta.“ (Jaques Lacan, The Female Sexuality s.141)

Hovirakkauden paradoksi on siis tämän kaltainen: julkinen naisen palvonta asettaa nainen valtiattareksi, mutta oikeuttaa samalla naisen hallitsemisen miehen mielikuvana. Todellisen naisen kohtaaminen rikkoisi tämän mielikuvan, mutta tältä vältytään etäisen palvonnan avulla.

Hovikulttuurissa tarpeellinen leikki syntyy siis palvelijan ja valtiattaren välille. Laulun alueella saattaa siten kaikua trubaduurin laulamana käsitys täydellisestä lemmen kohteesta. Sitä ei häiritse se, että toinen ei voi nähdä suhdetta samalla tavalla.  Palvova hovirakkaus antoi mahdollisuuden pysyä elegantisti idealisoidun mielikuvan parissa ja välttää erilaisuuteen törmäämistä.

Tältä kannalta voi ymmärtää, miksi ylhäisen donnan palvontaa pidettiin jokaisen nuoren ritarin kasvatuksen kannalta välttämättömänä. Oman seksuaalisuutensa käsittely palvonnan avulla jäsentää hänet mieheksi.

Halun ja sosiaalisen etiketin välinen ristiriita näkyi rakastuneen oudosta käyttäytymisestä: hän mykistyi ja vapisi rakastetun naisen edessä, hän oli hajamielinen tämän ollessa muualla, hän kärsi syvästi kun nainen karttoi häntä.

Silti oli parempaa ja tyylikkäämpää rakastaa toivottomasti juuri tätä donnaa, sillä mitä tylympi toinen oli, sitä enemmän oli aihetta palvoa. Tällainen kamppailu kasvatti miehen ritariksi.