Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Naisen oikeudesta olla auktor

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Miehuullisuuteen liittyvä arvostus vaikutti myös siihen, kenen ääni oli uskottava ja ketä keskiajalla kuunneltiin. Kirjoittaja ja auktoriteetti olivat keskiajan lopulla vielä lähes sama asia. Kirjailijaa luettiin vain siksi, että häntä kunnioitettiin. Hänen tehtävänsä oli olla autenttinen, aito ja rehellinen. Kreikan autentim  kääntyi latinassa auctoreksi.

Kirjailijaan verrattuna compilator oli vähempiarvoinen, pelkkä tekijä. Kun kirjailijan tekstillä oli erityisen persoonallinen arvo, niin compilatorilla ei ollut tätä. Hän vain järjesteli auktoriteettien ajatuksia. Kuuluisin compilator oli myöhäiskeskiajalla Boccaccio, joka esiintyi vain kerrottujen tarinoiden välittäjänä.

Auktorina kirjoittava nainen oli lähes mahdottomuus, koska naista ei pidetty luotettavana olentona, jolla voisi olla minkäänlaista auktoriteettia. Usein syntiinlankeemus katsottiin naisen aiheuttamaksi,  eikä naisen ei haluttu tämän vuoksi opettavan eikä kirjoittavan.

Oli varsin johdonmukaista, että keskiajan suuret naishahmot, kuten Hilderagrd von Bingen ja Santa Clara, olivat pyhimyksiä ja näkijöitä. Luostariin vetäytynyt neitsyt ei edustanut syntiinlankeemuksen uhkaa ja saattoi siksi puhua uskottavasti.

Naisen oli vaikea opiskella ja kirjoittaa maallisista aiheista. Filosofian ja kirjallisuuden piirissä naisen olemuksesta luotiin täysin johdonmukaista naisvihaa, misogyniaa, edustavia teoreettisia käsityksiä.

Vaikka tavallinen nainen ei voinutkaan kirjoittaa eikä opiskella itsenäisesti, niin keskiaikana uskottiin ihmeisiin ja poikkeuksellisiin naisiin. Moni isä on pitänyt tytärtään ihmeenä, ja järjestänyt siksi lapselleen parhaan mahdollisen koulutuksen.


NAISVIHAA VASTAAN

Christine de Pisan tunnetaan ensimmäisenä hovinaisena, joka esiintyi auktorina. Hänen isänsä oli kuuluisa astrologi, joka perehdytti tyttärensä tieteen maailmaan ja kehotti kaikin tavoin lahjakasta tytärtään itsenäiseen kirjoitustyöhön.

De Pisan käsittelee naisvihaa teoksessaan Naisten kaupunki  (la Cité des Dames, 1405).  Augustinuksen Civitas dei  ja luostarit mallinaan hän kertoo allegorisesta kaupungista, jossa naiset voivat olla turvassa. Lähtökohtana on se, että hyveelliset naiset tarvitsevat turvaa misogynisiltä hyökkäyksiltä ja vääriltä syytöksiltä.  

Christine de Pisan (1364 - 1431) tunnetaan ensimmäisenä Ranskan hovissa julkisesti kirjoittaneena naisena. Hän oli Italiasta ranskalaiseen hoviin muuttaneen astrologin tytär. Äiti katsoi, että tytärtä tuli opettaa vain hyväksi puolisoksi, mutta isä kannusti tytärtään kaikin tavoin ja opetti tälle kaiken tiedon mitä oli yliopistosta saanut.

Christine naitettiin 15-vuotiaana varsin hyvälle, isän valitsemalle miehelle, ja liitto oli onnellinen. Christine jäi kuitenkin  25-vuotiaana leskeksi, ja joutui varsin köyhänä ja yksin vastaamaan perheestään.

de Pisan tunnettiin aikanaan Ruusun romaanin jatko-osaan liittyvästä kiistasta. Hän kritisoi de Meunga, joka oli laittanut Rouva Järjen käyttämään slangia ja puhumaan hävyttömyyksiä. Pisanin mukaan  Rouva Järkeä oli halvennettu, ja tältä oli viety uskottavuus vain siksi, että tämä on nainen. Hänen mukaansa de Meung halusi mitätöidä Rouva Järjen auktoriteetin.

Pääteoksessaan  Cite les dammes (Naisten kaupunki) de Pisan omistautui kirjoittamaan erityisesti misogyniaa vastaan. Teoksessaan de Pisan käsitteli misogyniaa edustavia auktoriteetteja joiden mukaan nainen ei kykene loogiseen ajatteluun, eikä naisellaole sielua eikä kykyä moraalisiin päätöksiin.

Naisia pidettiin luonnoltaan koreilevina ja juoruilevina sekä epäluotettavina, riitelevinä ja hysteerisinä. Pisan pyrki puhdistamaan naiset näiltä vääriltä syytöksiltä. “Naisten kaupungissa“ kannetaan maaperästä ensin pois näitä väärien syytösten kiviä.

Syytöksistä puhdistetulle alueelle asetetaan uudet perustukset - ja välttämättömät naisauktoriteetit löytyvät historian suurista naisista. Yllättävää kyllä Pisan löytää omalle työlleen edeltäjän, sillä Boccaccio oli kirjoittanut myyttisistä naishahmoista vähemmän tunnetussa teoksessaan De Mulieribus Claris. Mutta de Pisan menee pitemmälle ja pyrkii löytämiinsä auktoriteetteihin tukeutuen luomaan perustan “naisten kaupungille“. Nimensä mukaan “Naisten kaupunki“ pyrkii luomaan sellaiset sosiaaliset rakenteet, jotka eivät halvenna naisia vaan mahdollistavat uudenlaisen roolin, kuitenkin niissä puitteissa, jotka kuuluvat keskiaikaiseen maailmankäsitykseen. Naisen täytyi kuitenkin olla aina kuuliainen joko isälleen tai miehelleen.