Abelardin Miehuus

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos torstai 22. tammikuuta 2015, 20.47


Abelard paljastuu kirjeissä mieheksi, joka poikkeaa jyrkästi ritareiden ihanteista. Kun ritarien ylpeilyn aiheena olivat taistelut ja seksuaalinen kyvykkyys, niin oppineen teologin ihanteena oli yhdistää henkisyys ja miehekkyys.Tuohon aikaan filosofin työtä ei pidetty yhtä sankarillisena kuin sotimista, mutta silti väittelytaidon katsottiin olevan miekkailuun verrattavaa ja sopivan miehuullista toimintaa. Kuten Abelard itse kertoo:

“…vetäydyin Marsin kentiltä, polvistuakseni Minervan jalkojen juureen. Pidin dialektiikan aseita kaikkia muita filosofian oppialoja jaloimpina, ja näin aseistettuna valitsin väittelyn tuoksinan sotasaaliiden asemasta.“ (Abelard, Historia ote, suom. Eila Kostamo s.58)

Vaikka Abelardin häpesi seksiin lankeamistaan, toisaalla hänen lemmentöitään pidettiin miehuullisina. Hänen kirjeissään paljastamat rakastelun kuvaukset todistivat ns. kunniakkaista suorituksista. Abelard tunnusti halunsa olleen niin pidäkkeetön, että hän ei malttanut jättää Heloisea rauhaan edes pääsiäisenä, aikana jolloin kaikkien tuli noudattaa seksuaalista paastoa.

Toisaalta Abelardin suhde rakastettuunsa oli myös opettajan suhde oppilaaseen. Abelard oli erinomainen opettaja. Hän suhtautui toki ajan tavan mukaan eri lailla miehiin kuin naisiin: teinien kanssa väitellään ja kiistellään, naisia ohjataan koska naisella ei ole väittelyyn tarpeellista auktoriteettia. Abelard innosti luennoilla miehet väittelemään, naisten kanssa hän antautui keskusteluihin.

 

TASAVEROISET VÄITTELIJÄT

Heloisen älykkyys teki Abelardiin niin suuren vaikutuksen, että hän kutsui tätä  kumppaniksi (consors), ilmaisulla joka oli varattu vain miehille. Hän piti Heloisea miesten veroisena väittelijänä. Heidän kirjeenvaihdossaan näkyy selvästi, kuinka Heloise kiistelee ja puolustaa näkemyksiään, eikä Abelard asetu pelkästään neuvomaan vaimoaan. Tämä seikka tekee heidän rakkaussuhteestaan aivan uudenlaisen. Esimerkiksi Tristranin ja Isolden rakkaustarina kertoo hovipiiriin kuuluvasta rakkaudesta, joka on ehdottoman hierarkkinen: ritarirakkauden vaatimusten mukaan Isolde on kuningatar, ja siksi aina Tristran -ritaria ylempi.

Abelardin ja Heloisen lempi horjuttaa miehen ja naisen välistä hierarkiaa. Salaisia lemmensuhteita toki ihailtiin tuona aikana, mutta oli ennen kuulumatonta että oppinut rakastaja arvosti vihkimätöntä lemmenkumppaniaan myös itsenäisenä ajattelijana.Tällainen miehen ja naisen välisen hierarkian epäily horjutti myös Abelardin omaa arvoa miehenä.

Varsinaisen taistelun miehuutensa puolesta Abelard kävi väkivaltaisen kastraationsa jälkeen. Vastustajat halusivat kieltää Abelardia opettamasta, koska häneltä puuttui miehuus. Oppineitten yhteisö oli miesten maailma. Itsenäinen ajattelu ja sen mukainen korkeampi opettaminen kuuluivat vain miehille.

Niinpä kastroitu Abelard haluttiin leimata epämieheksi ja epäluotettavaksi ajattelijaksi. Eräs Abelardin entinen opettaja hyökkäsi häntä vastaan pyrkien nimenomaan kastraatioon vedoten kiistämään Abelardilta nimen ja ajattelijan arvon:

“Taloa ei kutsuta taloksi kun seinät ja katto poistetaan. Niinpä kun osa, joka tekee miehen on poistettu, silloin sinua ei tule kutsua nimellä “Petrus“ vaan “epätäydellinen Petrus“. Tässä arvottomassa kasassa on olennaista vain se että sinetti jolla suljet löyhkäävät kirjeesi antaa kuvan, kuin sinulla olisi kaksi päätä, toinen miehen ja toinen naisen…“

(Roscellinus)

Abelard pystyi kuitenkin osoittamaan olevansa yhä taitava väittelijä. Kirjojensa avulla hän pelasti miehuutensa ja osoitti väittelytaitonsa. Näin hän hankkii arvostetun miehen aseman filosofien ja munkkien yhteisöissä.

Pari vuotta Heloisen nunnalupauksen jälkeen Abelard otti vihkimyksen, ja hänestä tuli munkki. Avioliitosta ja yhteisestä lapsesta huolimatta tämä pari ei siis koskaan elänyt yhdessä. Abelard kuoli parikymmentä vuotta Heloisea ennen, tämä vaikutti vielä pitkään taitavana opettajana nunnaluostarissa.

Eräs Heloisen ja Abelardin kirjeenvaihdon keskeinen aihe oli naisen asema. Heloisen mukaan nainen tarvitsi miehen suojelusta, mutta Abelard oli raamatullisin perustein eri mieltä. Hänen mukaansa Jumala kuulee naisen rukouksia paremmin, ja siksi mies tarvitsee henkisessä mielessä naisen suojelusta. Itse asiassa heidän kirjeenvaihtonsa todistaa käytännössä naisen arvoa. Koska Heloise arvosti Abelardin ajattelua, hänen oli myös otettava vakavasti se arvostus, jota hän sai Abelardin taholta.