Heloisen Ja Abelardin Rakkaus

by Tero-Erik Sakari Tuomala last modified Jan 22, 2015 08:22 PM


1100-luvun kuuluisin kirkollinen rakkaustarina oli Heloisen ja Abelardin suhde. Se alkaa teologian opettajan ja lahjakkaan oppilaan seksisuhteena, kehittyy avioliitoksi jota kestää vain hetken ja päätyy hengelliseksi liitoksi. Kristillisen rakkausavioliiton piirteet tulevat ensimmäistä kertaa esille heidän kirjeenvaihdostaan. Kirjeissä tulee ilmi kuinka kumpikin tekee kaikkensa toisen puolesta. Rakkaussuhteen lisäksi he muodostivat keskiaikana harvinaisen oppineen miehen ja naisen välisen dialogin.

Abelard oli ihailtu opettaja Pariisin yliopistossa. Häntä 22-vuotta nuoremman Heloisen lahjakkuus puolestaan oli herättänyt laajalti huomiota. Yleensä naisia ei kannustettu opiskelemaan, paitsi silloin kun naisen lahjakkuudesta löydettiin jotain pyhää ja yliluonnollista. Heloisen eno piti tyttöä ihmeenä, ja palkkasi kotiopettajaksi Abelardin.

Kävi kuitenkin niin, että Abelardille opettaminen jäi sivuun ja he käyttivät tapaamisensa aivan muuhun. Suhde tuli pian ilmi, ja Abelard karkotettiin talosta. Silti he jatkoivat tapaamisia, kunnes Heloise alkoi odottaa lasta. Abelardin velvollisuus miehenä oli ryöstää Heloise mukaansa.

Monet heidän ratkaisuistaan on ymmärrettävissä vain keskiaikaisesta miehen ja naisen roolista käsin. Heloise pyrki kaikin tavoin ajattelemaan miehensä parasta ja olemaan kuuliainen hänelle. Abelard puolestaan käytti auktoriteettiaan Heloisen eduksi,

Avioliitto olisi teologin uran kannalta Abelardille tuhoisa, siksi Heloise vastusti avioliittoa ja halusi olla mieluummin rakastajatar kuin vaimo. Abelardin etua ajatellen hän väitti, että tiedettä ja perhe-elämää ei voi yhdistää. Kirjeessään hän kyselee, miltä miehestä tuntuisi kun vastasyntyneen itku keskeyttäisi tämän filosofiset mietteet.

Heloisen epäilyistä huolimatta Abelard sanoi viimeisen sanan ja pari vihittiin avcioliittoon. Sen jälkeen Abelard  järjesti Heloisen luostariin. Ihmetystä on herättänyt se, että miksi Abelard vaati Heloisea antamaan nunnan lupauksen, vaikka se ei ollut välttämätöntä - eikä Heloise ollut siihen edes halukas.

Heidän kohtalostaan tuli pian julkinen, ja heidän ratkaisuistaan keskusteltiin innokkaasti. Kysyttiin, oliko oikein että he menivät naimisiin. Abelard katsoi että avioliiton hengen mukaista on että Heloise ryhtyy nunnaksi ja Abelard itse munkiksi.

Näiden tapahtumien vuoksi Abelard joutui lähes ylipääsemättömiin vaikeuksiin. Heloisen eno hautoi vihaa ja palkkasi miesjoukon hyökkäämään nukkuvan Abelardin kimppuun ja silpomaan tämän sukuelimet. Näin Abelardista tuli kastroitu.On surkuhupaisaa, että vasta kastraation vuoksi hän menetti auktoriteetttinsa sekä arvostuksen teologina.

 

HELOISE KIRJOITTAA ABELARDILLE (ote Epistolasta II)

“Hänen herralleen tai oikeammin isälleen; puolisolleen tai pikemmin veljelleen; hänen palvelijattarensa tai oikeammin tyttärensä; vaimo oikeastaan sisar, Abelardille Heloise.“

Tässä puhuttelussa Heloise esittää, millä tavalla hän ajattelee suhdettaan Abelardiin. Kirjeessään hän valittaa Abelardin piittaamattomuutta ja muistuttaa tämän velvollisuudesta lohduttaa häntä:

“Niinpä minua suuresti ihmetytti sinun piittaamattomuutesi meidän kääntymyksemme hauraina alkuaikoina kauan sitten, kun ei Jumalan sanan kunnioitus, ei meidän rakkautemme eivätkä liioin kirkkoisien esimerkit vaikuttaneet, että  olisit koettanut lohduttaa minua puhein tavatessa tai kirjein poissaollessasi, vaikka horjuin ja olin näännyksissä pitkällisestä murheesta; tiedät kuitenkin että olet sitäkin velallisempi minulle, kun olemme sidotut avioliiton sakramentin sitein, ja sitäkin velvoitetumpi sinä olet, kun olen sinua aina suunnattomasti rakastanut, niin kuin kaikki tietävät.“

( suom. Eila Kostamo s. 186)