Naisten Kaupunki - Cristine De Pisan

“Naisten kaupunki“ perustuu Boethiuksen aloittaman tradition mukaiseen näkyrunoon. Naisiin kohdistuneesta halveksunnasta lamaantunut de Pisan kohtaa näyn, jossa viisaat naishahmot näyttävät hänelle mitä suurta naisissa on. de Pisan kohtaama ilmestys keskeytyy ratkaisevalla hetkellä, kun hän havahtuu arkiseen huudahdukseen:

“Sinä, Christine tule syömään“

Äidin huudahdus rikkoo vision, ja jumalattaret katoavat. Mutta tuo huudahdus on merkittävä siksi, että se nimeää kirjoittajan Christineksi, ’auktoriksi’. Tekijä signeeraa näin itsensä teokseen. Dante teki samalla tavalla esiintyessään Beatricen puhuttelun kohteena. Samalla tavalla kuin Beatrice puhutellessaan Dantea antoi tälle ’auktorin’ statuksen, Christinen äiti tekee sen ’Naisten kaupungissa’ kutsuessaan tytärtään syömään. Tällä kutsulla on luonnollisesti allegorinen merkitys, se ei ole vain realistinen yksityiskohta.

Nimen mainitsemisella oli suuri merkitys keskiaikana. Kun Christine moitti Ruusun romaania naisvihasta, hän vältti johdonmukaisesti mainitsemasta de Meungin nimeä. Toisaalta, koska hän arvosti Dantea, tämän nimi mainitaan usein.

Latinan auctoritas on feminiini, ja siksi pelkästään kielestä johtuen monet allegoriset personifikaatiot ovat feminiinisiä. Kun mieskirjailijat kuten Boethius ja de Lille, epätoivoisessa sieluntilassa kysyivät neuvoa Donna Filosofialta ja Donna Naturalta, he samalla anoivat tukea itselleen naispuoliselta auktoriteetilta.

Christine käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseen niin, että hänen ei tarvitse ottaa maskuliinista esikuvaa, auktoritas -hahmoa. Silti Christine oli konservatiivi, hän tuki ajatusta jonka mukaan ’auktor’ merkitsee sosiaalisen järjestyksen ylläpitämistä, “Naisten kaupungissa“ tämä tehtävä kuuluu myös naiselle.

NAISTA VAHVISTAVA NÄKY

Teoksen alussa Christine on epätoivoisessa tilassa. Hän lukee, on kirjallisten auktoriteettien keskellä, ja kohtaa vain misogynisiä asenteita:

"Niin monet erilaiset miehet, oppineita ja viisaita

 heidän joukossaan ovat ilmaisseet sekä sanoin että elein

 naisten pahoista taipumuksista."

Monien miesauktoriteettien opeista huolimatta Christine itse ei tule vakuuttuneeksi naisen alemmuudesta. Hän lähtee etsimään lisää tekstejä, mutta yksikään ei vahvista hänen kokemustaan.

"Voi luoja, miksi annat minun asuttaa naisen ruumista,

koska näyttää siltä että miehenä voisin palvella

sinua paremmin".

Christine kohtaa näyn, jossa kolme naisenhahmoista hyvettä ilmestyy hänen eteensä ja kertoo, että turhaan tämä häpeää itseään. Onko tämä muka narri, joka nukkuessaan on puettu naisten vaatteisiin ja jolle kerrotaan että hän on muuttunut naiseksi.

Christinen eteen asetetaan peili, ja hänelle sanotaan, että juuri misogynia on saanut hänet unohtamaan naiseutensa. Peiliä näyttäen naishahmoiset hyveet sanovat, että Christinen on oltava itselleen uskollinen ja toimittava sen mukaan.

Nämä kolme naista ovat ajattelun auktoriteetti Rouva Järki (Dame Raison), oikeisiin tekoihin kehottava Rouva Moraali (Dame Droiture), ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta valvova Rouva Oikeus (Dame Justice). Naishahmot kehottavat Christinea rakentamaan kaupunkia naisille. Christine valittaa ettei hänellä ole miesten fyysisiä voimia siihen työhön. Mutta naiset kehottavat häntä rakentamaan tuon kaupungin sanojen avulla.

"Nouse ylös, tytär! Odottamatta hetkeäkään,

 on käytävä kirjainten alueille.

Siellä naisten kaupunki nousee hedelmälliselle perustalle.

Mutta kertokaa miksi niin monet auktorit ovat puhuneet 

naista vastaan kirjoissaan. Tiedän jo että he ovat väärässä,  

mutta tekeekö luonto miehet sokeiksi, vai vihaavatko he naisia".

Rouva Järki vastaa, että miehet eivät vihaa naisia. Eri syistä he vain ovat erehtyneet halveksimaan naisia. Harmittomia ovat ne, joka varoittavat muita miehiä pahoista naisista. Joskus viha johtuu miesten omasta ruumiista, joskus mustasukkaisuudesta, joskus nöyryyttämisen ilosta. Toiset taas vihaavat naisia pelkästään kirjoittaakseen. Misogynia on itseriittoinen traditio, josta riittää aina kirjoitettavaa.

Järki sanoo, että ne jotka moittivat naisia, eivät perusta tietoaan minuun, Rouva Järkeen. Kun Christine on polemisoinut Ruusun Romaania vastaan, Rouva Järki kehottaa luopumaan moisesta puuhasta:

"Nyt heitetään pois nämä mustat,

 likaiset sinun omien kirjoitustesi peruskivet,

koska ne eivät sovi naisten kaupunkiin."

Koko naisvihan aihe on haitallinen ja siitä on lopulta luovuttava. Vasta sen jälkeen de Pisanin mukaan voi alkaa varsinainen naisten kaupungin rakentaminen.

Suojamuurit kaupungille muodostuvat julkisella alueella, sodissa ja hallinnossa kunnostautuneista naisista. Kadut ja asunnot kaupunkiin syntyvät rouva Moraalin kertoessa viisaista ja uskollisista naisista. Rouva Oikeus puolestaan päättää, ketkä ovat kelvollisia asukkaita, kuningattareksi hän nimeää Neitsyt Marian.

Viimein valmiiseen kaupunkiin pääsevät kaikki menneet, nykyiset ja tulevat hyveelliset naiset.

Maureen Quilligan: The Allegory of Female Authority, Christine de Pizans Cite les dammes, 1991