Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Tarinoita Avioliitosta

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Bathilainen vaimoihminen väittää, että oppineet eivät pysty puhumaan mitään hyvää vaimoista. Niinpä oppinut klerkki kertoo korkeaa tyyliä käyttäen tarinan vaimon hyvyydestä. Suomennosvalikoimassa tätä oppineen tarinaa ei ole mukana. Tarina on niin looginen, ettei sellaista voi todella tapahtua. Tarinan nainen kestää kuuliaisesti kaiken mitä hänelle tehdään.

Myös Decameronessa kerrotaan sama Griselden legenda. Boccacciolla tarina on keveämmin ja konkreettisemmin kerrottu, mutta jää enemmän juonelliselle tasolle. Chaucer tunsi tarinan kuitenkin Petrarcan eikä Boccaccion kirjoittamana. Monia korkean tyylin elementtejä on välittynyt Petrarcalta Chaucerille.

Tarinassa kaunis, nuhteeton ja hurskas mökin tyttö menee mahtavan markiisin puolisoksi, jonka lemmenvala on jo sadistinen ja vihjaa tuleviin nöyryytyksiin:

"Sydämes nöyryyteen niin voinko luottaa

yöt ja päivät, että mielinmäärin saan

sinulle iloa tai tuskaa tuottaa."

Kun Griselde sitten synnyttää tytön, raaka miespalvelija saa ryöstää tytön. Äidille ilmoitetaan vain että tyttö kuoli. Vaimo alistuu nöyrästi, toivoo vain, että lapsirukka haudataan kyllin syvälle etteivät pedot kaiva sitä ylös.

Testi jatkuu, kun Griselde synnyttää pojan. Pojalle tapahtuu samoin kuin tytölle, hänet viedään pois ja sanotaan, että vauva kuoli.

Kaiken huipuksi markiisi karkottaa Griselden takaisin mökkiinsä, koska tämä ei pysty antamaan hänelle lapsia, ja ilmoittaa ottavansa uuden, jalosukuisen vaimon.

Kaupungissa paheksuttiin ensin markiisin julmuutta. Mutta mielet muuttuivat kun nähtiin, kuinka kaunis uusi morsian olikaan. Lopulta markiisin viisautta ihailtiin.

Hääpäiväksi myös Griselde noudetaan paikalle. Ja vasta häätilaisuudessa markiisi paljastaa juonensa:  morsiamena esiintyikin heidän tyttärensä. Kaikki oli vain vaimon kuuliaisuuden koettelemista. Lopulta markiisi sulkee Griselden syliinsä sanoen:

"Nyt riittää, nyt tunnen rakas

vaimoni, sinun uskollisuutesi."

Tällainen uskollisuus on oppineen mukaan vailla järkeä, ja sellainen on hyvä vaimo. Markiisi kohtelee oppineen mukaan vaimoaan kuin Jumala seurakuntaansa - tutkimattomat ovat herran tiet.


KAUPPIAAN TARINA

Myös kauppias käsittelee tarinassaan avioliiton hyviä ja huonoja puolia. Kun oppinut klerkki viittasi lähteisiin joita käytti kertoessaan Griselden legendan, niin kauppias kertoo kokemuksistaan avioliitossa. Samalla kauppias painottaa bathilaisen rouvan tarinaan nähden vastakkaista kokemusta:

"Minulla on niin häijy eukko, että

Ei ole häijympää: myös perkelettä,

Jos tämä naisi hänet vaimokseen,

Hän piinais, sortais - siitä valan teen!"

(suom Toivo Lyy s.476)

Kauppias kertoo tarinan Januariuksesta joka päättää vanhoilla päivillään mennä naimisiin. Hän kysyy veljiltään millainen nainen soveltuisi parhaiten Januariuksen puolisoksi, ja päätyvät siihen, että mieluisin puoliso olisi alle kaksikymmenvuotias kaunotar. Kauppiaan tarinassa on naisvihaa, ja Chaucerin keskeisenä lähteenä on Ruusun romaani  ja Jean de Meungin misogyniaan taipuvaiset säkeet siitä, että naiset ovat tarkoitetut seksiä ja lisääntymistä varten.

"Eräällä oli kauniit kasvot, toinen

Taas oli kaikista niin suuremmoinen

Vakaassa hyvyydessään, että sai

Eniuten ääniä, ja tottakai

Myös oli rikkaita, mut huono maine …

Kun lajitelluksi hän kaikki sai ne

Osaksi leikillään ja tosissaan,

Hän viimein päätyi yhteen ainoaan

Niin ettei enää kelvannut muu kukaan:

Sen valinnan vain oman päänsä mukaan

Hän teki, sillä aina sokea

On rakkaus - se sadaan kokea!"

 (suom Toivo Lyy s.495)

Januarius menee naimisiin kauniin Mai-nimisen naisen kanssa. Nimi symbolit viittaavat jo mahdottomaan pyrkimykseen yhdistää talvi ja kevät. Niinpä vanhuksen lempi ei kauaa tyydytä Maita. Varsinkin kun Januarius sokeutuu vanhuuttaan, ja talon palvelija osoittaa kiihkeää halua Maita kohtaan.

Tarinan käännekohta tapahtuu suljetussa puutarhassa, jota Chaucer vertaa Ruusun romaanin puutarhaan. Sokeutunut Januarius nauttii siellä lemmestä puolisonsa kanssa. Mutta myös palvelija on puutarhassa, kätkeytyneenä päärynäpuuhun, jonne rouva kiipeää päärynöitä maistelemaan.

Sillä hetkellä jumalat puuttuvat tapahtumiin osoittaen, että miestä ei saa pettää noin. He antavat Januariukselle näön takaisin, ja puussa oleva pari paljastuu.

Neuvokas rouva Mai selittää kuitenkin tapahtuman parhain päin, ja kertoo tehneensä kaiken vain saadakseen miehelleen näön takaisin. Lemmestään yhä sokea vanhus uskoo kaiken, ja avioliittoon palaa rauha.

Lähteet:

  • Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita, suom. Toivo Lyy, WSOY Porvoo 1975
  • Helen Cooper: Oxford Guides to Chaucer, The Canterburt Tales, Clarendon Press, Oxford 1989