Tarinoita Avioliitosta
Bathilainen vaimoihminen väittää, että oppineet eivät pysty puhumaan mitään
hyvää vaimoista. Niinpä oppinut klerkki kertoo korkeaa tyyliä käyttäen tarinan
vaimon hyvyydestä. Suomennosvalikoimassa tätä oppineen tarinaa ei ole mukana.
Tarina on niin looginen, ettei sellaista voi todella tapahtua. Tarinan nainen
kestää kuuliaisesti kaiken mitä hänelle tehdään.
Myös Decameronessa kerrotaan sama Griselden legenda. Boccacciolla tarina on keveämmin ja konkreettisemmin kerrottu, mutta jää enemmän juonelliselle tasolle. Chaucer tunsi tarinan kuitenkin Petrarcan eikä Boccaccion kirjoittamana. Monia korkean tyylin elementtejä on välittynyt Petrarcalta Chaucerille.
Tarinassa kaunis, nuhteeton ja hurskas mökin tyttö menee mahtavan markiisin puolisoksi, jonka lemmenvala on jo sadistinen ja vihjaa tuleviin nöyryytyksiin:
"Sydämes nöyryyteen niin voinko luottaa
yöt ja päivät, että mielinmäärin saan
sinulle iloa tai tuskaa tuottaa."
Kun Griselde sitten synnyttää tytön, raaka miespalvelija saa ryöstää tytön. Äidille ilmoitetaan vain että tyttö kuoli. Vaimo alistuu nöyrästi, toivoo vain, että lapsirukka haudataan kyllin syvälle etteivät pedot kaiva sitä ylös.
Testi jatkuu, kun Griselde synnyttää pojan. Pojalle tapahtuu samoin kuin tytölle, hänet viedään pois ja sanotaan, että vauva kuoli.
Kaiken huipuksi markiisi karkottaa Griselden takaisin mökkiinsä, koska tämä ei pysty antamaan hänelle lapsia, ja ilmoittaa ottavansa uuden, jalosukuisen vaimon.
Kaupungissa paheksuttiin ensin markiisin julmuutta. Mutta mielet muuttuivat kun nähtiin, kuinka kaunis uusi morsian olikaan. Lopulta markiisin viisautta ihailtiin.
Hääpäiväksi myös Griselde noudetaan paikalle. Ja vasta häätilaisuudessa markiisi paljastaa juonensa: morsiamena esiintyikin heidän tyttärensä. Kaikki oli vain vaimon kuuliaisuuden koettelemista. Lopulta markiisi sulkee Griselden syliinsä sanoen:
"Nyt riittää, nyt tunnen rakas
vaimoni, sinun uskollisuutesi."
Tällainen uskollisuus on oppineen mukaan vailla järkeä, ja sellainen on hyvä vaimo. Markiisi kohtelee oppineen mukaan vaimoaan kuin Jumala seurakuntaansa - tutkimattomat ovat herran tiet.
KAUPPIAAN TARINA
Myös kauppias käsittelee tarinassaan avioliiton hyviä ja huonoja puolia. Kun oppinut klerkki viittasi lähteisiin joita käytti kertoessaan Griselden legendan, niin kauppias kertoo kokemuksistaan avioliitossa. Samalla kauppias painottaa bathilaisen rouvan tarinaan nähden vastakkaista kokemusta:
"Minulla on niin häijy eukko, että
Ei ole häijympää: myös perkelettä,
Jos tämä naisi hänet vaimokseen,
Hän piinais, sortais - siitä valan teen!"
(suom Toivo Lyy s.476)
Kauppias kertoo tarinan Januariuksesta joka päättää vanhoilla päivillään mennä naimisiin. Hän kysyy veljiltään millainen nainen soveltuisi parhaiten Januariuksen puolisoksi, ja päätyvät siihen, että mieluisin puoliso olisi alle kaksikymmenvuotias kaunotar. Kauppiaan tarinassa on naisvihaa, ja Chaucerin keskeisenä lähteenä on Ruusun romaani ja Jean de Meungin misogyniaan taipuvaiset säkeet siitä, että naiset ovat tarkoitetut seksiä ja lisääntymistä varten.
"Eräällä oli kauniit kasvot, toinen
Taas oli kaikista niin suuremmoinen
Vakaassa hyvyydessään, että sai
Eniuten ääniä, ja tottakai
Myös oli rikkaita, mut huono maine …
Kun lajitelluksi hän kaikki sai ne
Osaksi leikillään ja tosissaan,
Hän viimein päätyi yhteen ainoaan
Niin ettei enää kelvannut muu kukaan:
Sen valinnan vain oman päänsä mukaan
Hän teki, sillä aina sokea
On rakkaus - se sadaan kokea!"
(suom Toivo Lyy s.495)
Januarius menee naimisiin kauniin Mai-nimisen naisen kanssa. Nimi symbolit viittaavat jo mahdottomaan pyrkimykseen yhdistää talvi ja kevät. Niinpä vanhuksen lempi ei kauaa tyydytä Maita. Varsinkin kun Januarius sokeutuu vanhuuttaan, ja talon palvelija osoittaa kiihkeää halua Maita kohtaan.
Tarinan käännekohta tapahtuu suljetussa puutarhassa, jota Chaucer vertaa Ruusun romaanin puutarhaan. Sokeutunut Januarius nauttii siellä lemmestä puolisonsa kanssa. Mutta myös palvelija on puutarhassa, kätkeytyneenä päärynäpuuhun, jonne rouva kiipeää päärynöitä maistelemaan.
Sillä hetkellä jumalat puuttuvat tapahtumiin osoittaen, että miestä ei saa pettää noin. He antavat Januariukselle näön takaisin, ja puussa oleva pari paljastuu.
Neuvokas rouva Mai selittää kuitenkin tapahtuman parhain päin, ja kertoo tehneensä kaiken vain saadakseen miehelleen näön takaisin. Lemmestään yhä sokea vanhus uskoo kaiken, ja avioliittoon palaa rauha.
Lähteet:
- Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita, suom. Toivo Lyy, WSOY Porvoo 1975
- Helen Cooper: Oxford Guides to Chaucer, The Canterburt Tales, Clarendon Press, Oxford 1989