Tarinoiva Chaucer

by Tero-Erik Sakari Tuomala last modified Apr 15, 2008 11:58 AM


Keskiaikaisessa Englannissa oli runsas monikielinen kulttuuri kansanmurteineen. Englannin kirjakieltä ei oltu vakiinnutettu, vallalla oli kirkollinen englanti sekä hovin ranskavaikutteinen englanti (Kings English). Kirjakielen kehittymisen kannalta ratkaisevan tärkeäksi tuli Chaucer, mies joka kertoi Canterburyn tarinat. Hän loi lähinnä Lontoon seudun murteista korkeakirjalliseen käyttöön sopivaa kieltä.

Geoffrey Chaucer (1340 – 1400) on uusi kirjailijatyyppi Englannissa; ei kirkonmies eikä aatelinen vaan viinikauppiaan poika Lontoosta. Vaikka Chaucer liikkui hoveissa, osasi kieliä ja toimi diplomaattina, hän oli silti lähtökohdiltaan ja asenteiltaan porvari.

Canterburyn tarinat on kehyskertomuksen yhteen sitoma kokoelma tarinoita. Se hyödyntää keskiaikaista tarina-aineistoa kuten Decamerone. Chaucer ei kuitenkaan tuntenut Boccaccion tekstejä. Tämän toiminnalliseen  juoninovelliin verrattuna Chaucerin kerronta on verkkaisempaa. Kerronta on runomuotoista, sen mitta ja säemuodot ovat uusia. Niistä tuli Englannin draaman ja eeppisen runouden keskeinen esitystapa sadaksi vuodeksi eteenpäin. Samalla kuitenkin toiminnan taustat, henkilöiden motiivit ja psyykkinen syvyys tulevat enemmän esille.

Chaucer asui näihin aikoihin Greenwichissä. Siellä kävi paljon pyhiinvaeltajia kuuluisan englantilaisen pyhimyksen Thomas Becketin haudalla. Pyhiinvaeltajien joukko oli värikästä ja kaikista säädyistä tullutta väkeä.

Näistä pyhiinvaeltajista Chaucer sai rikkaan tyyppivalikoiman kertomukseensa. Myös tarinan kehyskertomus liittyy pyhiinvaellukseen: joukko ihmisiä kohtaa majatalossa ja huomaavat, että heillä on sama matka. Niinpä he kulkevat yhdessä ja kertovat tarinoita keskenään kilpaillen.

Tarinoiden prologissa ilmoitetaan että on lauha huhtikuu - se vuodenaika, jolloin pyhiinvaellus on parasta aloittaa.


PUHU ASEMASI MUKAISESTI

Canterburyn tarinoiden henkilöt ovat läpileikkaus Englannin koko myöhäiskeskiaikaisesta yhteiskunnasta.

Henkilöiden kuvaus huomioi tarkkaan säädyn ja arvon, ulkomuodon sekä vaatteet. Chaucer kuvaa kunkin henkilön aina keskeistä ominaisuutta korostaen (hurskas, irstas, ahne ym). Henkilöiden yksilöllisyys tulee ilmi heidän toimiessaan ryhmänä ja suhteessa toisiinsa. Myös henkilöiden tarinat ovat aina heidän asemansa ja luonteensa mukaisia. Decorum oli sääntö, jonka mukaan jokaisen henkilön on puhuttava ikänsä, sukunsa, sukupuolensa ja asemansa mukaisesti.

Esimerkiksi ritari kertoo ylevällä tyylillä ritarille luonteenomaisen tarinan kahden jalon ystävän kilpakosinnasta. Lipevä myyjä esittelee laajasti valikoimaansa ennen tarinaa. Munkin kertoma tarina on kunnon saarna.

Eräs hahmo on Chaucer itse pyhiinvaeltajana. Toisin kuin Boccaccio, joka ei kuvaa itseään, Chaucer on merkinnyt itsensä teokseensa. Hän on kuitenkin kuvannut itsensä koomisesti vähän hidasjärkisenä, lukeneena, mutta vailla runoilijan lahjoja olevana, hyväntahtoisena ja hyväuskoisena porvarina.


VAIMOIHMISEN PUHE

Chaucerin hahmoista kuuluisin on bathilainen vaimoihminen. Kaikki rouvan viisi avioliittoa ja sen pohjalta syntynyt rakkauskäsitys esitetään naisen itsensä näkökulmasta. Hän on hyvin lisääntymishaluinen ja käytännöllinen nainen:

Lisääntykää, on käsky Jumalan

Sen selvän tekstin minä tajuan.

(suom Toivo Lyy, s.367)

Nainen ja avioliitto muodostuvat koko tarinakokoelman erääksi teemaksi. Vaimoihminen puhuu  “naisen luonnosta“ pelkästään avioliiton kautta. Naisen luonto on hänen roolinsa avioliitossa, koska silloin tarinaa kertova vaimo voi puhua naisen halusta niin, että sitä ei voi pitää syntisenä.

ei ole syntiä, jos nai ja halaa -

 parempi sinun naida on kuin palaa!

(suom Toivo Lyy, s.369)

Tämä pohdiskelu “naisen luonnosta“ on vaimon prologissa. Itse tarina vaikuttaa tähän nähden yllättävältä. Vaimo kertoo tarinan ritarista, joka tuomitaan kuolemaan ellei hän löydä vastausta kysymykseen, mitä nainen kaikkein mieluimmin haluaa. Ritari hakee tietoa monista paikoista, ja kun aika alkaa käymään vähiin, hän kohtaa metsässä vanhan muorin, jolla on hänen hakemansa tieto: nainen haluaa hallita.

Ritari pelastuu, mutta joutuu menemään naimisiin tuon muorin kanssa. Eukko opettaa ritarille viisautta, ja kun tämä lupaa rakastaa ja myös totella häntä kaikessa, eukko muuttuu kaunottareksi.