Homerolainen epiikka

tekijä: Juha Matti Nikolai Teppo Viimeisin muutos keskiviikko 21. lokakuuta 2009, 12.48

Eeppinen laveus on homerolaista kerrontaa leiaava piirre. kerronta on täynnä poikkeamia, hidastuksia ja episodeja. Taistelussa olevillakaan ei ole niin kiire, etteivät he ehtisi kommentoida tekojaan. Iliaassa on runsaasti tällaisia sarkastisia vihollisen surmaamiskuvauksia.

Odysseian kerronta on kevyempää, arkisempaa ja vähemmän herooista kuin Iliaan. Purjehtiminen, arkiset ihmiset, idylliset suvannot, groteskit kohtaukset tekevät siitä aivan toisenlaisen kuin sotaisa Ilias.

Heksametri

Pitkä runomitta, kuusitavuisista säkeistä koostuva heksametri, tuo kerrontaan jykevää rauhallisuutta. Heksametria käytettiin siksi, että mitallinen kerronta säilyy muistissa suorasanaista paremmin, se on suullisessa ilmaisussa tärkeää. Tarun mukaan Homeros oli sokea. Myytti siitä, että kertoja on sokea saattaa perustua siihen että kerronnan ja kielenkäytön alue on ainoa ja korostuneempi siksi taitavampi juuri sokealla.

Odysseus on kekseliäs, ovela ja tilanteita hyväkseen käyttävä toisin kuin suoraviivainen ja avoimesti käyttäytyvä Akhilleus. Odysseuksesta tuli yksi suosituimmista myyttihahmoista. Sofokleen draamoissa on viisas, epäilevä Odysseus, Antiikin kyynikot karrikoivat hänet typerykseksi jolla oli moukan tuuria.

Homerolainen vertaus

Homerolaisen vertauksen tehtävänä on tapahtumien selkeyttäminen ja havainnollistaminen. Tämä nimitys viittaa siihen, että vertaus laajenee vertauskohdan ulkopuolelle eeppiseksi laajaksi kuvaukseksi.

Vertaukset ovat homerolaisen epiikan nuorinta kerrostumaa. Esimerkiksi ratsastusta, torvin annettuja merkkejä, keitettyä lihaa tulee kuvatuksi Iliassa vain vertauksissa, ei suoranaisissa tapahtumissa.

Kuitenkin Odysseiassa on vähemmän vertauksia kuin Iliaassa. Odysseuksen ei silti tarvitse olla vanhempi, sen uskotaan olevan lähempänä kertojan omaa aikaa, Ilias on etäämpänä ja siksi sen havainnollistamiseen on käytetty enemmän vertauksia.

Toistot ja saman asian eri ilmaisut ovat homerolaisen epiikan peruspiirteitä. Jokaisella henkilöllä on lähes pysyvä epiteettinsä: "Jalo Akhilleus, päilyväsilmä Athene, pilvennostaja Zeus, monineuvo Odysseus" jne. Eräs syy tällaisiin epiteetteihin johtuu runomitasta, kuusipolvinen säe. Epiteetti ja erisnimi täyttävät tasan kuusimittaisen säkeen.

Homerolaisen eepoksen toiminta liikkui kahdella tasolla, inhimillisellä ja jumalaisella. Jumalat johtavat ihmisten kohtaloita ja puuttuvat heidän tekoihinsa. Toiset jumalista ovat kreikkalaisten, toiset troijalaisten puolella. Jumalat ovat varsin ihmisen kaltaisia, antropomorfisia, ja paikoin melko epäkunnioittavasti kuvattuja. Edes Zeus ei ole 'kaikkivaltainen' vaan hänen rinnallaan on Kohtalo.

Kuuntele muinaiskreikaksi luettua Homeroksen Iliasta:
http://www.youtube.com/watch?v=zaogOn3ycG8&feature=related