Odysseuksen arpi

tekijä: Juha Matti Nikolai Teppo Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.57

Erich Auerbach, Mimesis–teoksessaan löytää Homeroksen Odysseiasta kiinnostavan seikan, Odysseuksen arven kuvauksen.

Tarinan lopussa, kun Odysseus viimein on tullut kotiin vanha palvelijatar Euryklea tunnistaa käsivarressa olevasta arvesta naamioituneen Odysseuksen. Vieras oli jo saanut Penelopen arvostuksen, ja siksi palvelija pesi hänen jalkojaan. Eurykea sekoittelee vettä, kertoo poissaolevasta isännästään joka on saman ikäinen kuin vieras, ja koskettaa Odysseuksen jalassa olevaa arpea.

Kaikki tämä on huolellisesti hahmotettu ja kuvattu. Dramaattisella tunnistamisen hetkellä Odysseus tempaa vanhaa palvelijaa kurkusta estäen tätä puhumasta. Juonen kulku keskeytyy, tulee takautuma, kerrotaan Odysseuksen arven synnystä metsästysretkellä tämän isoisän luona, vanhempien huolestuneista kysymyksistä nuoren Odysseuksen palattua kotiin.

Tämän juonen keskeytymisen tarkoitus ei ole ylläpitää jännitystä. Päinvastoin Homeros lieventää tapahtuman jännitettä keskeytyksellä, kertoessaan arven synnystä hän kuvailee laveasti metsästystä ja idyllisiä seutuja, palvelija Eurydikeä nuorena vastasyntynyt Odysseus käsivarsillaan ym. pyrkien saamaan kuulijan kiinnostumaan tästä. Unohtamatta kuitenkaan sitä, että juoni keskeytyi tunnistuskohtauksessa.

Episodit, jotka viittaavat taaksepäin palvelevat Homeroksen kerronnan päätarkoitusta. Homeros ei jätä mitään puolinaisesti ja hämärästi kuvatuksi. Ei myöskään Odysseuksen tunnistusarpi voi jäädä hämärästi mainituksi, se ja sen synty on kuvattava koska se kuuluu kertomukseen. Tämä on ns. homeerisen tyylin peruspiirre, kaikki kertomukseen kuuluvat seikat on kuvattu selkeästi.

Myöskin tunteet kerrotaan selkeästi - niitä ei tuoda ilmi epäsuorasti kuin modernissa proosassa.

Mutta kauheudet ja julmuudet on homeerisessa tyylissä esitetty vain jonkun henkilön kertomana, niitä ei tapahdu kertomuksessa, niihin vain viitataan. Tämä kertoo jotain olennaista kreikkalaisten esitystavasta, myöskään tragediassa mitään kauheaa ei näytetty – surmat tapahtuivat aina kulissin takana.

Homeroksella kaikki mitä tapahtuu on sijoitettu etualalle - eli ajalliseen ja paikalliseen nykyisyyteen. Voisi ajatella että episodit loisivat ajallista ja paikallista perspektiiviä, mutta homerinen tyyli ei luo tällaista vaikutelmaa, vaan perspektiiviä ei ole. Tekstissä ei ole tällaisia ajallisen tai paikallisen siirtymän merkkejä. Tarina arvesta ei ole Odysseuksen muistuma tällä hetkellä. Se ei ole subjektiivinen muistuma. Tällainen moderni muistuma sisältää perspektiivin, menneisyyden perspektiivistä tulee nykyisyyteen. Homeerisessa tyylissä on vain nykyisyys ja etuala. (Auerbach s. 3-7) Psykologisessa mielessä myös perspektiivi puuttuu, kerronta käsittelee vain kulloinkin vallitsevia tuntemuksia.

Homeroksen täysin ulkoistettua; ajallisesti ja paikallisesti etualalla, hahmot, ajatukset, tunteet niin että mitään ei jää kerronnassa hämäräksi ja etäiseksi viittaukseksi. Ja vastaavasti esille tuodaan vain ne seikat, jotka ovat olennaisia. Kerronassa esille tuleva on etualalla yksinkertaisesti, vailla perspektiiviä. Homeriselle tyylille tärkeintä on kulloinkin vallitseva hetki koko valossaan. Sankareiden elävän nykyisyyden nautittava välittyminen kuulijalle on homeerisen tyylin pyrkimys. Tällä nykyisyydellä on vahvat juuret sosiaalisessa elämässä, ympäristössä.

Samalla tavoin henkilöt ovat esillä sellaisenaan, ne ovat samoja alusta loppuun. Henkilöt eivät siis kehity. Odysseus on sama kotoa lähtiessään ja palatessaan.

Vanhan palvelijan Eurydiken ja Odysseuksen suhde on myös muuttumaton ja itsestään selvä. Palvelija eläytyy tiiviisti Odysseuksen kohtaloon, mutta hänellä ei ole omaa elämää eikä omia tunteita. Hän on harvoja Homeroksen kuvaamia ihmisiä, jotka eivät kuulu hallitsevaan luokkaan. Homeroksen kuvaama sosiaalinen yhteisö on muuttumaton.

Kohtauksessa, jossa vanha palvelija pestessään Odysseuksen jalkoja tunnistaa tämän, on ylevä ja juhlallinen tapahtuma keskellä arkea. Tämä on harvinaista, sillä yleensä kreikkalaiset sijoittivat ylevät tapahtumat täysin erilleen arkisesta ympäristöstä.