Seireenit-episodi
Matkallaan kohti kotia Odysseus miehineen lähestyy myös seireenien saarta - saarta, josta kerrotaan, että mies joka kuulee seireenien laulun, ei voi vastustaa sen kutsua. Siksi saarella onkin runsaasti miesten luita. Odysseus haluaa kuitenkin kuulla tuota laulua, ja siksi hänen miehistönsä saa sitoa hänet mastoon ja tukkia vahalla omat korvansa. Näin Odysseus saa kuulla seireenien laulua, itse kuitenkaan tuhoutumatta.
Seireenit jakso kertoo, kuinka Odysseuksesta tulee ainut mies, joka on kuullut Seireenien laulua ja säilynyt elossa. Hän tunsi omat halunsa, siksi hän sidotutti itsensä laivan mastoon, ja miehistö sousi korvat tukituina Seireenien saarten ohi. Odysseus sai kokea miltä vastustamattomat houkutukset tuntuvat. Esittääkö tämä episodi sen, kuinka suurin nautinto sekoittuu kärsimykseen? Vai kertooko se itsehillinnästä, joka lopulta kuolettaa aistit?
Myöhemmissä tulkinnoissa tässä on nähty ensimmäisiä itseään kontrolloivan ihmisen merkkejä, mutta myös omien himojensa rajoja hakevan sankarin kuvausta . Filosofit Adorno ja Horkheimer, kuvatessaan länsimaisen ja rationaalisen ihmisen syntyä ovat viitanneet tähän episodiin. Heidän mukaansa ” subjekti” joka ei heittäydy viettiensä mukaan, vaan hillitsee itsensä kehittää näin itsesuojelun kykyään köyhdyttää samalla aistinsa. Torjuessaan vietit, ja sitoessaan itsensä mastoon, Odysseus säästää henkensä ja pääsee kotiin, mutta hintana on se että hän on nujertanut jotain itsessään.
Tulkinnassaan Adorno ja Horkheimer nostavat Homeroksen tarinasta esiin vain ne seikat, joissa Odysseus taistelee nautinnon houkutuksia vastaan. Mm. Seireenejä ja Lootuksen kukkia käsittelevät jaksot. Seireenit ja Lootukset ovat heidän mukaansa jäänteitä ajasta ennen ”kiinteää itseyttä”, välittömän olemisen tilasta, unohduksesta.
Odysseuksella välittömän nautinnon lykkääminen, ja viettienergioiden suuntaaminen kotona olevaan Penelopeen kertoo näin itseään hallitsevan ihmisen synnystä. (ks. Jussi Kotkavirta ja Ilona Reiners KONSTELLAATIOITA, Kirja Adornosta, 2000, s.74 –80)