Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Aiskhylos - perhetragediat

tekijä: Juha Matti Nikolai Teppo Viimeisin muutos sunnuntai 04. helmikuuta 2018, 20.14

Eettisyys merkitsi muinaisille kreikkalaisille sitä, että vihasi vihollista ja rakasti ystävää. Se piti tunteet puhtaina ja selkeinä. Niinpä he joutuivat hämmennyksiin, kun ystävä oli samalla vihollinen. Hämmennys oli pahaa varsinkin silloin, kun perheestä - tuosta suojellusta rakkauden pesästä - löytyykin vihaa. Silloin kreikkalainen oli neuvoton kuin lapsi.

Ei siis ole ihme, että eurooppalaisen kulttuurin vanhimmat draamat ovat perhetragedioita. Aiskhyloksen Oresteia-trilogia on tragedia, jonka sankarit syövät rakkauden ja ystävyyden perustaa - perhettä itseään.Tämän alkukuva on se, että isä syöttää tyttärensä jumalille. Heilahtelut häpeämättömästä julmuudesta rajattomaan ystävyyteen ovat kuin lapsilla perheoloissa, vahvoja ja ehdottomia, mutta mustavalkoisia.

Aiskhyloksen tragedioiden dynamiikka oli vihan ja rakkauden jännite. Perhe oli 'philos'. Sana on käännetty erilaisin rakkauteen ja ystävyyteen viittaavin termein. Modernin ihmisen on vaikea ymmärtää 'philoksen' merkitystä, koska se ei perustu yksilöllisyyteen. 'Philos' on suhde, kahden ihmisen välillä elävä tunnesuhde.

'Philoksen' vastakohta on 'ekhtros', viha. Kun ystävyys on pyrkimystä tehdä hyvää, niin viha on pyrkimystä tehdä pahaa. Tragedian kautta kreikkalaiset oppivat, että vihollisen ruumista ei tarvitse enää kuoleman jälkeen häpäistä. 

Antiikin Kreikassa perhe oli ehdottoman ystävyyden alue. Kun joku tuo vihaa perheeseen, hän sekoittaa asioita, jotka täytyy pitää erillään. Ystävyyteen ei saa sekoittaa vihaa. Niin kreikkalaiset ajattelivat, ja siksi he olivat usein ymmällään.

Aiskhyloksen Oresteia-trilogian osat jakautuvat a) aviomiehen murhaan, Agamnemnon b) äidin murhaan Haudalla uhraajat ja c) oikeudenkäyntiin .- Raivottaret.

Ensimmäinen osa paljastaa vihan pilaamat perhesuhteet. Sodasta palaava mies kohtaa ystävällisyyttä teeskentelevän vaimon - Klytamnestran - ja tulee murhatuksi. Toisessa osassa poika - Orestes - kostaa isän puolesta ja tappaa äitinsä. Tällainen kosto vain pahentaa vihan kierrettä. Vasta oikeudenkäynnin myötä, onnistuu perheen puhdistautuminen väkivallasta. Oikeus julistaa ystävyyden velvoitteet laajemmaksi kuin perhepiiri. Samalla ystävyyden piiri laajenee. Ateenasta syntyy ystävyyden valtio - viha karkotetaan rajojen ulkopuolelle.

perhetrilogia - uhrit menestykselle

Aiskhyloksen Orestes-trilogia kertoo Atreuksen suvusta, jonka kirous on omaisiin kääntyvä viha, kyseessä on perhe joka aterioi itseään. Aikanaan isä Atreus valmisti lapsestaan juhla-aterian miellyttääkseen vieraitaan. Samoin tekee Agamnemnon, Atreuksen poika, teurastaa tyttärensä voittaakseen jumalten uhriksi, koska haluaa olla sankari joka vie ateenalaiset voittoon Troian sodassa. Kun tyttärensä uhrannut isä palaa sodasta, kotona Klytamnestra jo odottaa miestään veitsi kaavun poimussa.

Atreuksen suvun miehet ovat halunneet menestystä, ja siksi aina uhranneet läheisensä jumalille. Kuitenkin nämä miehet haluaisivat rakastaa eniten juuri perhettään, mutta jumalat tahtovat toisin. Häviön uhkaamat ateenalaiset päättävät uhrata viattoman lapsen, että sotaonni kääntyisi. Ja kun Agamnemnon uhraa tyttärensä, jumalat tekevät hänestä kansan sankarin.

Menestyksellä on lapsiuhrinsa. Kreikkalaiset kertoivat myyttien avulla siitä, mikä on alitajuntaa modernille ihmiselle.

Tästä alkaa Aiskhyloksen ensimmäinen draama. Kun sankari palaa kotiin, kaiken pitäisi olla hyvin. Perheen pää ja ystävyyden ydin tulee takaisin. Mutta vaimo - Klytamnestra - katsoo että hänellä on oikeus vihata miestään, tämähän on uhrannut heidän yhteisen tyttären.Viha myrkyttää perhettä, mutta Klytamnestra ei näytä vihaansa. Ja se on hänen rikoksensa, vihaa ja ystävyyttä ei saa sekoittaa. Hänen ei olisi saanut teeskennellä uskollista ja rakastavaa vaimoa.

Kun vaimo sitten murhaa miehensä, se on sielussa kyteneen vihan seurausta. Klytamnestra yrittää puhdistua teostaan. Hän haluaa osoittaa jumalille, että aviomies ei ollut hänen ystävänsä vaan vihollisensa. Klytamnestra tekee kuten vihollisille tehdään. Hän häpäisee tämän ruumiin. Sillä jumalat hyväksyvät vihan ja väkivallan vain vihollista kohtaan.

Mutta vihan eleet eivät puhdista äitiä, sillä ihmisten edessä hänen on kuitenkin ystävyyttä teeskennellen haudattava miehensä. Vaikka kreikkalaisten draamojen tapahtumat ovat hyvin julmia, itse väkivaltaa ei koskaan visualisoida näyttämölle. Vain kuolinhuudot kuuluvat kulisseista.