Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Aiskhylos ja äidinmurha

by Juha Matti Nikolai Teppo last modified Apr 15, 2008 11:55 AM

Aiskhyloksen Orestes on eräänlainen antiikin Hamlet. Hän haluaa kostaa isänmurhan ja vääryydellä hankitun vallan. Mutta nostaessaan miekkansa äitiä vastaan, tämä vetoaa:

"Oma lapseni, sääli tätä nisää. Siitä unisena usein sait ravinnon, imit pehmein ikenin ravitsevaa maitoa".

Parempaa suojakilpeä kostoa vastaan voi olla kuin äidin rinta, ja Orestes on ymmällään.

Oresten ristiriita on siinä että sama henkilö on sekä isän murhaaja että äiti. Onko Klytamnestra ystävä vai vihollinen? Tähän ristiriitaan ei ole eettistä ohjetta.

Tällaisessa tilanteessa antiikin ihminen oli itselleenkin tuntematon. Hän oli vailla velvollisuuksien ja yhteisön tapojen antamaa tukea.

Vailla yleisiä ohjeita, Orestes on pakotettu kohtaamaan itsensä yksin ja neuvottomana. Hänen on pakko tehdä yksin valintansa, etsien vain ominta tunnettaan.

Se, että Orestes tappaa äitinsä on tunteenomainen ja aito reaktio. "Minut synnytit ja hylkäsit! Jäin kärsimään." Orestes muistaa katkerana kuinka äiti oli hylännyt hänet. Hän oli rikkonut äidinrakkauden lakia, tässä itseään tuhoavassa perheessä. Koska rakkautta ei ole, hän tahtoo vallan. Miekka heilahtaa.

Poika jatkaa perheensä uhraamista murhaamalla äidin. Oresten saastunut veri houkuttelee naisia puolustavat, Raivottaret, paikalle. "Omin päin mielettömään murhaan ryhtynyttä kuolevaista me ahdistamme, kunnes maa vie hänet", he kirkuvat.

Orestes on äidin murhan myrkyttämä ihminen. Mutta toisin kuin eräs toinen saastunut nuorukainen, äitiin kohdistuneen rakastelun saastuttama Oidipus, Oresteia etsii oikeutta elää. Hänen kamppailunsa on saastaisen ihmisen sankaruutta, joka ei voi enää toivoa onnea eikä puhdasta rakkautta.

Orestes on traaginen hahmo. Hänen osansa on ennalta määrätty, epäonnistuminen ylivoimaista kohtaloa vastaan. Tässä kamppailussa Raivottaria vastaan Orestes ylittää itsensä, ja löytää oman suuruutensa.

Mutta yhteisö ei hyväksy saastaista. Kaupungissa oleva saastunut ihminen tartuttaa muut, viha saattaa tuhota yhteishengen. Kaiken järjen mukaan Orestes on tuhottava, jotta ateenalaiset säilyisivät puhtaina. Mutta Apollo suojelee häntä oikeudenkäyntiin asti. Oikeus puhdistaa Oresten syyllisyydestä ja siunaa vallan.

APOLLO - NAISEN VIHAAJA

Apollo on jumala, joka oikeuttaa miesten väkivallan naisia kohtaan. Juuri Apollo neuvoo Agamnemnonille tien menestykseen, kun tämä uhraa tyttärensä. Ja juuri Apollo näyttää saman tien Orestelle, kun tämä tappaa äitinsä.

Kun mies rikkoo ystävyyden velvoitteet tytärtään kohtaan, poika äitiään kohtaan Apollo suojelee heitä.

Apollo pyrkii draamassa tekemään naiset merkityksettömiksi sekä perheessä että valtiossa. Hän antaa miehille oikeuden tyrannisoida perhettään. Oikeudenkäynnissä Apollo kertoo unelman valtiosta. Siinä vallitsee miesten keskinäinen ystävyys, demokratia joka ei koske naisia. Naisen ihanne Pallas Athene jumalatarpatsas asetetaan konkreettisen naisen tilalle. Näin Apollo haluaisi toteuttaa valtiossa sen, mikä perheessä se ei ole mahdollista – naisen eliminoimisen.Draama hallitsijaperheestä tulkitsee samalla valtion tilaa. Kun perhe tuhoaa itseään, myös valtio tuhoaa itseään. Oresten kautta ystävyyden henki puhdistaa lopulta valtion ja perheen, mutta vainväliaikaisesti. Myyttisen ajattelutavan vuoksi Oresteia ei toimi lainkaan tietoisuudella operoivan modernin draaman ehdoilla. Se on meille alusta loppuun meille alitajuista - siksi draaman lopussa näkyy samalla sekä kiistaton oikeudenmukaisuus että vääryys jolle se perustuu.