Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Euripideen nainen tragediassa

tekijä: Juha Matti Nikolai Teppo Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.55

Myytti ja jumalat, jotka Aiskhylokselle ja Sofoklelle oli todellisuutta saa paljon kyynisemmän käsittelyn Euripideella (n.485 – 406 eKr). Myytti on hänelle epäolennainen aines, ulkokohtainan rakennelma ja varsinaisen asian veruke. Deus ex machina on hänen käyttämänsä kuuluisa draamametodi: tilanteen mutkistuessa selvittämättömäksi hän tekee deus ex machinalla ratkaisun.

Euripides pudotti tragedian pateettisista korkeuksista arkiselle tasolle myytin Elektrasta hän teki talonpojan vaimon, Telefoksesta kerjäläisen.

Euripideen Medeia on intohimon, mustasukkaisuuden, sukupuolten välisen taistelun draama. Medeia on barbaari ja prinsessa. Hän auttoi soturi Iasonia saamaan haltuunsa kultaisen taljan sekä pelasti tämän kuolemalta. Näin Medeia tuli Iasonin puolisoksi ja synnytti hänelle kaksi lasta.

Draama alkaa siitä, kun he ovat Korintissa. Iason suunnittelee omaa menestystään ajatellen uudeksi puolisokseen kaupungin kuninkaan tytärtä. Medeia on siksi mustasukkainen ja kostonhalun raastama.

Medeia kostaa miehelleen päättämällä surmata heidän yhteiset lapsensa. Pitkässä monologissa kamppailee vastakkain hänen miestään kohtaan tuntema viha (ekhtros) ja rakkaus (philia) lapsia kohtaan. Mies on vihollinen ja hänelle voi pahiten kostaa surmaamalla miehen lapset. Mutta samalla lapset ovat hänen omiaan ja philia. Viha voittaa.

Ensin Medeia lähettää lapset viemään kilpailevalle morsiamelle hunnun ja otsarivan. Huntu on kastettu myrkkyyn ja otsaripa syövyttävään aineeseen niin, että kuningas ja tämän tytär kuolevat ne saadessaan. Sitten seuraa hirvittävä lasten murha. Iason saapuu paikalle liian myöhään.

Seuraa miehen ja naisen välinen loppuselvitys. Medeia lähtee puolijumalana lohikäärmevaunuissa Ateenaan, hän on saanut sieltä turvapaikan. Jumalat antavat Medeialle anteeksi.

"Kaikista elävistä ja arvostelukykyisystä olennoista
me naiset olemme onnettomimpia.
Ensinnäkin , hyvinvoinnin vuoksi mies ostaa meidät
ja saa hallita ruumistamme, ja ilman miestä on vielä pahempaa.
Ja nyt vakava kysymys on saammeko
hyvän vai pahan miehen; sillä ei ole naiselle helppoa paeta
eikä kieltäytyä avioliitosta."

Medeia on herooinen nainen, joka ottaa kohtalon omiin käsiinsä tavalla joka oli varmaan outoa kotipiiriin sitoutuneille ateenalaisnaisille. Hän on barbaari ja pystyy siihen mihin ateenalaisnaiset eivät. Kuten Meida puhuu kuorolle, tehden selväksi hänen eronsa ateenalaisnaisiin: (Trag. 116)

Silti se mikä sopii minulle, ei sovi teille.
Teillä on isänmaanne. Perheenne koti on täällä.
Te nautitte elämästä ja ystävienne seurasta.
Mutta minä olen aavikko, pakolainen enkä mitään
muuten kuin aviomieheni kautta - jotain vieraasta maasta voitettua.

GYNE

Medeiassa nainen on 'toinen sukupuoli' miehen kautta määrittynyt ja tätä vastustava. Gyne merkitsee kreikankielessä sekä 'naista' että 'vaimoa'. Nainen määrittyi vaimouden kautta, tytöstä tulee nainen vaimona.

"Avioliitto on tytölle samaa kuin sota pojalle".

Naisen alue on kotipiiri (oikos), ei julkisuus (polis). Nainen hoitaa kotitaloutta, mies tulee ja menee eläen julkisena kansalaisena kaupunkivaltiossa mies hallitsee ja kontrolloi 'oikosta'. Mutta lisäksi nainen edustaa hedelmällisyyttä, ja sellaisena hän on miehen hellän huolenpodon kohteena. Nainen synnyttää pojat ja kansalaisarmeijan. Mutta tämän hedelmällisyyden piiri on koti. Siksi naisten elämästä antiikin Kreikassa on niin vähän tietoa.

Draamoissa välittynyt kuva vahvoista demoonisista naisista on myös kyseenalainen, koska draamat eivät ole sosiaaliraportteja. Tragedioita on pidetty jopa päätodisteena naisen alistetusta asemasta antiikissa: nämä naiskuvat eivät käsitä lainkaan niitä naisia joiden kanssa he elivät.

Tragedioiden naiset on tulkittu vain miesten heijastamia kuvitelmia, joissa näkyy miehen ja naisen äärimmäinen vastakkainasettelu. Ristiriitainen äitisuhde, gynefobia (naispelko) ja maskuliininen narsismi.

Tragedioissa naiset tuodaan esiin kodin yksityisyydestä, `oikos' arvojen piiristä, mutta ei psykopatologisena, vaan draaman jännitteen vaatimana vastapuolena siihen elämänalueeseen jota mies edustaa 'polis'. Vastineena sille alueelle, jossa mies tragediassa aina epäonnistuu. Tällä tasolla draama päätyy aina kompromissiin 'oikos' ja 'polis' alueille, ja siten feminiinisen ja maskuliinisen alueen sopusointuun.