Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Euripides ja naisen halu

by Juha Matti Nikolai Teppo last modified Apr 15, 2008 11:55 AM

Euripideen Hippolyte -tragedia syntyy siitä kuningatar Faidra rakastuu mielettömästi (jumalaisesti) poikapuoleensa Hippolytokseen. Kyseessä on siis vanhemman rouvan rakkaus nuorukaiseen. Nuorukainen torjuu hänet kauhuissaan. Faidra riistää epätoivoissaan hengen itseltään, mutta jättää miehelleen kirjeen, jossa syyttää poikapuoltaan. Isä pyytää Poseidonia surmaamaan pojan. Hippolytos ajaa hevosvaunuillaan kun merestä hyökkää härkä joka pillastuttaa hevosen, Hippolytos putoaa vaunuista, takertuu ohjaksiin ja ruhjoutuu. Airut kertoo tämän tapahtuman isälle.

Rakkauden ja siveyden konflikti on jumalatarten Afroditen ja Artemiksen konflikti. Näytelmän aloittaa Afroditen (rakkauden) prologi. Hän ei pidä siitä, että Hippolytes pitää siveyttä suuremmassa arvossa kuin rakkautta.

Lopussa taas Artemis (siveys) saapuu 'deus ex machinalla' näyttämölle tekemään isän ja kuolevan pojan välille sovintoa.

Kielletty rakkaus kamppailee tragediassa häveliäisyyden kanssa, ja tulee julki yhä vahvemmin. Faidran himo yltyy, torjuttuaan se kääntyy tuhoavaksi.

EROS

Hippolyteen kieltäytymistä Afroditeen lahjasta ei tule tulkita kristillisessä mielessä siveelliseksi kontrolliksi. Nuoret antiikin Kreikassa eivät olleet 'neitseellisiä', seksuaalista pidättyvyyttä pidettiin ihmisen ruumille vaarallisena. Ja vaikka naisen 'neitsyys' oli taloudellinen arvo ennen avioliittoa - ei naisiltakaan voinut vaatia 'kohtuutonta' pidättäytymistä. `Hysteriaa' pidettiin neitsyeiden sairautena jonka rakastelu parantaa. Seksuaalisuutta rajoitettiin tiettyinä kausina, näitä rajoituskausia oli enemmän naisille kuin miehille.

Seksuaalisuus oli osa terveyttä, eikä sitä sopinut harrastaa liikaa; liika lempiminen 'kuivatti' ja heikensi elämän nestettä.

Hippolyten 'siveellisyys' ja Afroditen lahjasta kieltäytyminen oli varsin outoa käyttäytymistä. Hän omistautui Artemis jumalattarelle ja metsästykselle. Metsästyksellä antiikissa ei ollut paljoakaan ruuan hankinnan tai urheilun kanssa tekemistä. Se on miehinen rituaali, nuorukainen metsästää päästäkseen aikuisten miesten piiriin, se on siirtymäriitti pojasta mieheksi.

Metsästys on myös nuorukaiselle yksilön, yksinään olemisen ja vaarojen kautta omien rajojensa löytämisen rituaali. Artemis on metsästyksen jumalatar ja selkeästi erilainen kuin Afrodite joka on seksuaalinen ja elämää luova.

Mutta paradoksaalisesti ainoan kerran, jolloin nainen tarvitsee Artemista on synnytys. Sen tuskissa vain tämä auttaa. Artemis-jumalattarelle pidettävissä juhlissa on rituaali jossa tytöt muuttuvat karhuiksi ennenkuin tulevat aviokypsiksi. He riehuvat metsässä villeinä ja aggressiivisina. He käyvät läpi tällaisen 'villiyden' kauden kunnes pojat symbolisesti surmaavat karhut.

Naisen symbolinen paikka antiikissa on näin kulttuurin ja luonnon rajalla, siksi esim. Hippolytoksessa kuoro kuvaa naisen asemaa sanoin "naisen onneton suku" - dustropos harmonia, naisen vaikea saavuttaa tasapainoinen asema. Euripideen tragediassa Faidra torjuttuna sairastuu ja hourailee, vaatii päästä metsään tai vuorille metsästämään sinne missä Artemis on. Kreikkalaisessa maailmassa tämä kuvasi hänen hulluuttaan, koska vaimon paikka on sisällä. Hänen toiveensa tulkittiin höpinäksi. Hänen hulluutensa on kieltää naisen rooli, lähteä villinä Baccanttina metsiin. Tämä villeys ja hulluus liitettiin naisen halun vaarallisiin seurauksiin.

Naisen halu on pidettävä sisällä, yksityisessä piirissä. Kun Hippolytes ryntää 3. näytöksessä paikalle ja uhkaa kertoa kaikille ts. julkistaa syyn.

Faidra vetäytyy sisälle ja suorittaa itsemurhan.

Hippolytosta ei kiinnosta seksuaalisuus, johon nuorten yhteisössä olisi mahdollisuuksia, vaan yksinäisyys ja metsästys. Kun hän kieltää Afrofiten lahjan, kyseessä ei ole siveyteen vaan yhteisön 'poliksen' rajoja välttelevä pyrkimys.

Sillä on tärkeä merkitys, että Hippolytes on äpärä. Hän on Hippolyten, Amatsoonikuningattaren lapsi. Amatsonit naisia jotka eivät ole vaimoja, eivätkä avioliiton sitomia mutta samalla villeinä poliksen ulkopuolella. kaupunkivaltion k ansalaisille tarinat 'amatsooneista' ja 'kentaureista' itse asiassa merkitsivät kulttuurin ja villeyden rajaa, määrittivät 'poliksen' rajaa. Ilman `polista' merkitsee yksinäisyyttä, lain ulkopuolista suojattomuutta. Hippolytos on äpäränä poliksen ulkopuolella syntynyt, villi, luonnon lapsi. Siksi hän metsästää eikä kuulu seksiä harrastavaan nuorten seuraan.

Faidran jumalainen himo uhkaa perhettä, sen taloudellisia ja seksuaalisia rajoja.

Lopussa Hippolytes ryntää ulos talosta ja kiroaa kaikki seksuaaliset suhteet naiseen, erityisesti älykkäät naiset hän kiroaa. Vasta metsästäminen ja villieläinten tappaminen helpottaa hänen naisvihaansa.

Poseidonin lähettämä härkä ja hevosten pillastuminen Hippolyteen kohtalona on Freudin jälkeen nähty seksuaalisuuden kääntymisenä tuhoavaksi. Härkä ei ole villi, vaan maanviljelysjuhta. Villieläinten metsästäjän tuhoksi tulee kesy härkä. Mutta villi härkä on hirviö ei siis koskenut seksuaalisuutta, vaan kotia `oikos'.