Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Sofokleen Kuningas Oidipus

tekijä: Juha Matti Nikolai Teppo Viimeisin muutos tiistai 06. helmikuuta 2018, 20.20

Oidipus on Sofokleen ja koko antiikin Kreikan kuuluisin näytelmä. Sen sisältö on tunnettu - Oidipusen on ennustettu menevän naimisiin äitinsä kanssa. Hän tekee kaikkensa välttääkseen sen,  mutta toteuttaa ennustuksen tietämättään. Voimakas, äärimmäisen keskitetty. Rakenne on ankaran johdonmukainen aina traagiseen päätökseen asti. Jännitys kohoaa jatkuvasti, sivujuonet vain hieman viivästyttävät. Lopulta jokaisen ponnistus noidankehästä vapautumiseksi käy tyhjäksi. Kohtalo ja jumalat ovat ihmistä vahvempia, ja pitävät ihmistä uhrinaan.

Näytelmässä on vain yksi päähenkilö, Oidipus. Hän on näyttämöllä lähes jatkuvasti. Traaginen ristiriita on kokonaisuudessaan esillä alusta lähtien: Oidipus on surmannut isänsä ja nainut äitinsä. Oidipus on koettaessaan välttää hänelle lausuttua ennustusta, ajautunut toteuttamaan sen.

Draaman toiminta käsittää vain jo tapahtuneen paljastumisen. Lähtötilanne: Oidipus on kunniassaan, valtion pelastaja. Theban kaupungissa on rutto. Oraakkeli ilmoittaa sen johtuvan siitä, että Oidipuksen isän murhaaja on yhä kaupungin muurien sisällä. Oidipus ryhtyy tarmokkaasti etsimään murhaajaa. Hän vaatii tietoa ennustaja Teiresiaalta, joka kieltääytyy kertomasta. Kunnes Oidipus syyttää tätä murhaajaksi, silloin tämä sylkäisee tiedon, että Oidipus itse on isänsä murhaaja. Mutta kuten aina, ennustajan tieto on ennenaikaista eikä Oidipus ymmärrä sitä, katsoo ennustajan juonittelevan häntä vastaan. Oidipuksen puoliso Iokaste rauhoittaa tätä sanomalla, että ennustukset eivät aina toteudu: ennustaja sanoi hänen isänsä joutuvan oman pojan surmaamaksi, mutta rosvot tappoivatkin hänet maantiellä. Kreonin poika ei voinut olla murhaaja, sillä poika oli viety heti synnyttyään autiolle vuorelle menehtymään.

Tässä on 'peripetia', draaman käännekohta. Oidipuksen aavistukset heräävät, sillä hän oli surmannut samankaltaisessa tilanteessa erään vanhan miehen. Lähetetään hakemaan ainoaa murhan silminnäkijää.

Mutta sitä ennen Korintista tulee tieto, että kuningas on kuollut. Mies, jota Oidipus on pitänyt isänään on kuollut, ja kun Oidipus käsittää että ennustus merkitsi tämän isän tappamista, hän huokaisee helpotuksesta. Oidipus ei lähde Korinttiin edes hautajaisiin. Airuelle hän kertoo välttävänsä tapaamasta Korintissa asuvaa äitiään, koska oli ennustettu hänen naivan tämän. Airut lohduttaa Oidipusta sanomalla että tämä kuningas ei ole hänen oikea isänsä, vaan hän on löytölapsi.

Puoliso Iokaste kuulee asian, ja hän oivaltaa asioiden yhteyden, vetäytyy kauhuissaan palatsiinsa. Kun murhan ainut todistaja tulee ja paljastuu että Oidipus oli surmannut isänsä - kaikki ratkeaa. Oidipus syöksyy palatsiin, näkee Iokasten hirttäytyneen. Äitinsä rintasoljella hän sohii omat silmänsä sokeiksi.

Draama rakentuu jännitteelle, jonka muodostaa pelastumisen toivo ja sen luhistuminen. Toivon ja pettymyksen väliselle jännitteen on katsottu yleensä tragedialle luonteenomaiseksi jännitteeksi. Esimerkiksi sankarin kuolema tai tappio sinänsä ei luo tragediaa, vaan se tarvitsee vastakohdan.

Tragedia herättää toivoa ja sitten pettää toivon. Vaikka Oidipus oli yleisesti tunnettu myytti jonka yleisö tunsi, se ei estä toivon ja pettymyksen välistä jännitettä.

Sofokleelle jumalat eivät enää ole samanlaisia hahmoja kuin Aiskylokselle, vaikka jumalilla on yhä merkittävä osuus tapahtumista, ja nimenomaan jumalilla on vaikutuksensa traagisen syntyyn. Mutta se ei ole traagista, että ihmisille jumalat ovat kauhistuttavia kuten Aiskhyloksella, vaan traagista on se kuinka jumalat käyttävät ihmistä välikappaleinaan.

Jumalten vaikutus tulee draamassa esille Delfoin oraakkelin välityksellä. Oraakkeli ilmoittaa kolme kertaa Oidipuksen ja muiden henkilöiden jumalten määräämän kohtalon. Ensin kuningas Laiokselle, sitten hänen pojalleen Oidipukselle, sitten Kreonille.

Oraakkeli kertoo kuningas Laiokselle, että tämän poika tulee surmaamaan hänet. Toivon ja pettymyksen jännite Laioksen kohdalla, hänen pyrkimyksensä välttyä kohtalolta, lähettämällä poikansa surmattavaksi. Mutta hänen toivonsa menee, kun tuntematon murhaa hänet tietämättä että se on hänen poikansa.

Toisen kerran oraakkeli puhuu nuorelle Oidipukselle, ilmoittaa isänmurhan. Toivon ja pettymyksen välinen jännite ilmenee Oidipuksen muuttaessaan pois kotoa, välttääkseen surmaamasta miestä jota luulee isäkseen. Näin hän pelastuu tietoisella tasolla, mutta ei tiedostamattomalla. Kohtalo toteutuu hänen surmatessaan sitten tuntemattoman miehen.

Kolmannen kerran oraakkelilta kysytään, kun etsitään kuningas Laioksen surmaajaa. Oraakkeli ilmoittaa surmaajan, eli rikos selviää mutta samalla se merkitsee Oidipuksen tietämättään tekemänsä rikoksen ilmi tulemista.