Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Viha ja rakkaus Kreikassa

by Juha Matti Nikolai Teppo last modified Apr 15, 2008 11:54 AM

Kreikan sana philos on käännetty erilaisin rakkauteen ja ystävyyteen viittaavin termein. Ehkä siksi modernin ihmisen on vaikea ymmärtää philoksen merkitystä.

Homeroksen tekstien perusteella kyseessä ei ollut yksilön tunnetta ilmaiseva, vaan suhteita ilmaiseva termi. Philos ei välttämättä ilmaise ystävällisiä tunteita lainkaan.Esimerkiksi suutelu philotes merkitsee tunnistamista ja hyväksymistä. Rakastelu philoteti migenai viittaa kahden ihmisen sekoittuneeseen  philokseen.

Philos merkitsee perheenjäsenten läheistä suhdetta ja toisaalta suhteita perheen ulkopuolelle. Tämä suhde lähtee perheen päästä, isännästä, ja erityisesti philos kohdistuu vaimoon. Vaimo on tuotu sukuun vieraana ja luovutettu eri suvusta ja ilman philosta vaimo olisi suojaton. Silti ei ole kysymys miehen ja vaimon rakkaudesta modernissa merkityksessä. Esimerkiksi morsian, jonka tämän isä luovuttaa, on hyvien suhteiden merkki sukujen välillä ja niin ollen  philos jo itsessään.

Philoksen vastakohta on ekhtros, vihollinen. Siinä missä philos merkitsee positiivisia suhteita, siinä ekhtros viittaa vihollisuuteen.  Ystävyys merkitsee pyrkimystä tehdä hyvää, vihollisuus pyrkimystä tehdä pahaa. Kristillis-modernin kulttuurin on vaikea ymmärtää kreikkalaisten häpeämätöntä vihaa vihamiehiä kohtaan ja kehoitusta "Rakasta rakastasi, vihaa vihollistasi". Meidän on vaikea kuvitella henkilökohtaisia vihollisia, jotka jatkuvasti ja aina kun mahdollista, pyrkivät vahingoittamaan vihollistaan...

"Naura vihollisellesi, sillä ei ole makeampaa naurua."

Esimerkki:
Aiskhyloksen "Oresteia" -tragedian lopussa Elektra ei tiedä rukoilisiko isänsä Agamnemnonin haudalla rauhaa vai kostoa. Kuoro vastaa että "rakasta rakastasi, vihaa vihollistasi" ja kehottaa näin kostoon. Mutta koston kohteena olisi oma äiti. Tyttärelle oma äiti on philos, mutta isän murhaaja on ekhtros. Tämä moraalinen jännite ei laukea ilman persoonakohtaista valintaa ja ominta, omakohtaisinta tunnetta. Elektralle selviää että äiti on hänen vihollisensa.

Pojan, Oresten, on ratkaistava sama ristiriita, voiko hän surmata äitinsä, sillä philos on rikkomaton suhde äidin ja pojan välillä. Orestes lähtee kysymään vastausta Delfoin oraakkelilta, joka vastaa että "ei tule herättää jumalten vihaa". Äidin ja pojan philos voidaankin rikkoa, jotta vältettäisiin suurempi paha eli jumalten viha.

"Siis kuole, ja lepää miehen rinnalla jota rakastat (philein) ja hän jota sinun olisi pitänyt rakastaa sai vain vihasi."

Näin Oresteian miekka heilahtaa, ja hän tappaa äitinsä.