Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Viljely, oikeus ja vapaus

tekijä: Juha Matti Nikolai Teppo Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.54

Dike, oikeudenmukaisuus, on kreikkalaista elämää ohjannut ydinajatus. Tuo alunperin talonpoikainen hyve siirtyi sitten kreikkalaiseen draamaan ja filosofiaan. Tämä oikeuden ja vääryyden ongelma saa alkunsa Hesiodoksen opetusrunosta Työt ja päivät.

Dike merkitsee paitsi abstraktia oikeutta ja tuomiota, myös käytännön rangaistusta tai hyvitystä. Se on avaintermi demokratian kehityksessä, koska se säätelee sosiaalisten suhteiden aluetta.

Hesiodos eli v.700 vaiheilla, vain hieman Homerosta myöhemmin. Hän kirjoittaa runoissaan talonpojille käytännön neuvoja ja ohjeita. Hän siirsi runouden aluetta aatelisesta kulttuurimiljööstä talonpoikien maalaiselämään. Hesiodoksen tuotanto julistaa talonpoikaista hyvettä, joka ei ole synnynnäinen ominaisuus kuten aateliset (esimerkisi Pindaros) julistivat, vaan hyve on työn ja vaivan takana.

"Ei näkö vaivan vaan elo helppo on häpeän aihe.”

Hesiodoksen Työt ja päivät on maanviljelijän työkalenteri sekä protesti rehellisen työn puolesta. Hesiodos itse oli pientilallinen, joka kärsi vääryyttä perinnönjaossa. Aateliset tuomarit olivat lahjottavissa, eivätkä olleet toimineet oikein (dike). Tästä loukkaantuneena Hesiodos pyrki runoillaan ohjaamaan veljeään toimimaan viljelyssä oikealla tavalla sortumatta ahneuteen (hybris).

Työt ja päivät -teoksen peruskäsittet ovat dike ja hybris, oikeudenmukaisuus ja kohtuuttomuus. Hesiodoksen näkemys oikeudenmukaisuudesta oli mallina 500:ssa kaupunkivaltiossa. Sitä kautta sen vaikutus käytännön poliittiseen elämään on ollut valtava.

Modernin ihmisen on vaikea käsittää, että vaikka teoksessa annetaan maanviljelystä koskevia neuvoja, teoksen päämotiivi ei ole viljely. Runoilija tosin antaa veljelleen ohjeita istutus- ja korjuupäivistä, vuoroviljelystä ym. Teoksesta kuitenkin paljastuu kreikkalaisten uskonnollinen ja poliittinen maailmankuva.

"Ei sovi jumalten päivällisjuliin kynsien leikkuu.
Eikäpä liioin siivo päin päivää vettänsä heitä."

Teos on kirjoitettu Kreikan maatalouskriisin ollessa pahimmillaan 600-luvulla eKr. Hesiodoksen mukaan kriisi syntyi ihmisten kohtuuttomuudesta; sen seurauksena jumalat pakenivat taivaaseen. Nyt hän kehottaa kreikkalaisia rituaaliseen tarkkuuteen peltoja viljellessään. Maanparannustyö on näin arvokas hyveiden koulu kreikkalaisille. Rasittava ponnistelu on itse asiassa rituaali jumalten kutsumiseksi takaisin.

Työn merkitys kuvataan kahden Eiris -jumalattaren taisteluna. Toinen synnyttää eripuraisuutta ja riitaa, toinen saa aikaan tuottoisaa kilpailua ja yllyttää uutteraan toimeliaisuuteen.

Kaikesta huolimatta meidän ymmärtämämme työ oli kreikkalaisille tuntematon käsite. Technai viittaa eri asiaan, se ei ole pelkkää työtä, vaan toimintaa, joka muistuttaa nykyaikaista ammattia; yhteiskunnan hyväksi tehtävää työtä. Ammatti se on myös siksi, että technai on toimintaa joka vaatii salaista oppia eli erityisosaamista.

Mutta maanviljelyä ei pidetty ammattina, koska se ei vaatinut salaista oppiaikaa. Viljely vaati ennen kaikkea hyveellistä asennetta ihmisiä kohtaan ja hurskautta jumalia kohtaan. Viljely oli kaikkien vapaiden miesten osa. Kreikkalaisten mukaan jokaisen miehen vapaus ja riippumattomuus perustuu omavaraiseen viljelyyn. Siksi vain viljelyn avulla he saattoivat pysyä vapaina ja riippumattomina. Käsityöläinen tai kauppias oli asiakkaista riippuvainen, mutta heihin verrattuna viljelijä oli vapaa.

"Aamulla suoritat vaivatta päivätöistäsi puolet,
aamulla lentää askel ja luontuvat toimesi kaikki,
aamulla monikin on saanut askarevalmista aikaan"

VILJELY JA HARTAUS

Hesiodoksen mukaan viljely tuotti kunniaa tekijälleen sekä kaupunkivaltiossa että jumalten piirissä. Tärkeää on, että viljelyä ei pidetty luontoon kohdistuvana tekona, jonka tarkoituksena olisi muuttaa luontoa. Kaikki luonnon muuttaminen oli kreikkalaisille hybris ja paha teko. Maatyö oli osallistumista ihmistä korkeampien voimien järjestykseen, sekä luonnon että jumalainen järjestykseen. Viljely on vapaan miehen henkilökohtaista vuorovaikutusta luonnon ja jumalien kanssa, eikä ihmisten keskinäistä kanssakäymistä kuten kauppa.

Työt ja päivät eivät siis anna ohjeita kuinka viljelijä vaikuttaa luontoon, ja kaikkein vähimmin ohjeita luonnon muuttamiseksi. Se antaa neuvoja yhteiskunnan ja maatalouden kriisistä selviämiseksi rituaaleihin tukeutumalla. Rituaalein pyritään lepyttämään jumalat, saamaan heidät palaamaan. Näillä jumalilla on valta kieltää tai myöntää se mitä ihmisten toivoma hyvä sato.

Moderni ihminen voi ihmetellä, sitä että jos pitkäaikaisen kuivuuden tuloksena on ollut monia katovuosia, silti Hesiodos neuvoo pitäytymään tarkasti kylvökalenteriin ja ”raataminen” nimiseen rituaaliin. Mutta kreikkalainen yhteiskunta oli sokea tämän kriisinsä syille. Voi hyvin ajatella että tekninen yhteiskunta on myös sokea omalle kriisilleen ja vaatia ”talouden elvyttämistä” kriisin voittamiseksi - ja kyse voikin olla jostain muusta.

Lähde:
Maurice Godelier: Antropologia ja materialismi Vastapaino 1987