Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Aristoteleen mimesis

tekijä: Juha Matti Nikolai Teppo Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.56

Aristoteleen mukaan taide jäljittelee, ja eri taiteet jäljittelevät eri tavalla. Kuvataiteen mimesis perustuu muotoon ja väreihin, runouden mimesis perustuu kieleen. Eri runouden alueilla tämä jäljittely painottuu eri tavalla kielen sisällä, myös rytmin ja melodian mimesikseen. Jäljittelyn kohteena on useimmiten ihmisen erilaiset olemisen tavat, ihmisen toimet ja tunteet, harvemmin pysähtyneen ihmisen kuva, ihminen pysäytettynä. Tragedia ja komedia jäljittelevät toimivia ihmisiä, niiden ero vain on siinä että tragedia kuvaa ihmisen parempana: ylistäen ja komedia huonompana: ironisoiden.

Mimesis ei kuitenkaan merkitse todellisuuden kopiointia. Aristoteles sanoo: "..Runoilijan tehtävänä ei ole kertoa mitä todella on tapahtunut vaan mitä saattaisi tapahtua... Historia kertoo mitä on tapahtunut, runous kertoo mitä saattaa tapahtua. Siksi runous avaa ihmisille uusien mahdollisuuksien aluetta. Ja samalla kuitenkin mahdollisuuksien avaaminen on todellisuuden peilaamista, vapaata eikä orjallista jäljittelyä.

Runous on filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia. Runous esittää asiat pikemminkin yleispätevästi, historia taas yksityiskohtia. Aristoteleen mukaan siis taide esittää yksityisten hahmojen kautta jotain yleistä. Aristoteles sanoo: "Yleispätevyys on sitä, että tietynlainen ihminen tietyssä tilanteessa toimii tietyllä tavalla."

Runous pystyy näin yhdistämään yksittäisen ja yleisen, konkreettisen ja universaalin koska konkreettinen toiminta ilmaisee runoudessa jotain yleistä.

Mimesis ei Aristoteleelle ole lainkaan toisarvoista kuten Platonille, jossa ideat ovat todellisia ja maailma vain sen varjomaista mimesistä. Aristoteleella mimesis merkitsee yleensä hahmottamista. Samalla kun ihminen havaitsee jonkin metallisen ympyrän hän hahmottaa sen kolikoksi. Mimesis merkitsee sitä ihmisten oppimaa havainnointitapaa, tapaa löytää järjestys ja hahmot eikä maailmaa havaita kaoottisena. Mimesis on 'hahmojen' löytämistä.

Mimesis ei siis tarkoita todellisuuden kopiointia. Sana poiesis valmistamista merkitsevänä viittaa siihen että taiteessa luodaan jotain uutta. Sellaista mitä ei ole aiemmin ollut olemassa, kuinka taide voi silti jäljitellä. Lintua esittävä kuva ei miellytä katsojaa siksi, että se niin paljon muistuttaa oikeaa lintua, vaan siksi että katsoja linnun kuvan nähdessään näkee jotain, mitä ei ole aikaisemmin nähnyt.