Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Aristoteles ja peripetia

tekijä: Juha Matti Nikolai Teppo Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.56

Aristoteleen mukaan juonen muutokset voivat olla ytimeltään paljon radikaalimpia kuin yksinkertaiset juonikuvion muutokset. Aika muuttaa kulkusuuntaansa näissä käännekohdissa - modernin aikakäsitys estää huomaamasta tätä. Koska moderni mieli asettaa aina kaiken taustalle käsityksensä janamaisesti etenevästä ajasta. Siinä ajalla on vain yksi suunta. Modernin kerronnan tajunnanvirta, takautumat ja muut ovat pelkästään kuviointia tämän yksisuuntaisesti eteenpäin vyöryvän ajan pinnalla.

Aristoteleelle yksisuuntainen aika on vain huonoa tapahtumien hahmottamista (mimesistä), verrattuna tapahtumaan, jossa peripetia äkkiä muuttaa ajan kulkusuunnan kokonaisuudessaan.

Juonen muodostuksen dynamiikka Aristoteleella on siis ajan ja kerronnan välistä peliä. Kun aika itse ymmärretään menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus -akselilla, se on eräänlaisen juonen mukainen kuten alku - keskikohta - loppu. Juonessa aika itse hahmottuu paitsi järjestykseksi, niin samalla tähän ajalliseen järjestykseen punoutuu ajan sekasortoisuus, kaoottinen aika.

Silloin kun aika hahmottuu, kun se on menneisyys-nykyisyys-tulevaisuus -suunnassa, se on pyrkimys muodostaa juonta siihen aikaan johon me jo sisällymme. Me sisällymme aikaan, jollain tavalla aika vallitsee ennen kuin me hahmotamme sen tietynlaisen juonen mukaiseksi. Tämä aika on jotain outoa ja laajempaa kuin menneisyys-nykyisyys-tulevaisuus. Se on kestoa jonka perustalle voimme rakentaa juonen, se on perusta jota voimme hahmottaa eri tavoilla: suoraviivaiseksi kellonajaksi, kehämäisiksi vuodenajoiksi, omiksi elämän vaiheiksemme. Mutta tämä outo ja käsittämätön aika on rajatonta jota kaikki ajan hahmottamisen tapamme sitten rajaavat.

Tämän aikaan sisältymisen me ymmärrämme vaistomaisesti, mutta emme pysty selittämään. Tiedämme mitä aika on, mutta kun sitä kysytään emme osaa sanoa. Ehkä siksi että me tunnemme tiedottomasti ajan jo ennen kuin opimme sen mittaamisen tekniikat.

Emme osaa muuta kuin hahmottaa ajassa olemisemme eräänlaiseksi juoneksi, rajalliseksi kokonaisuudeksi johon samalla yritämme punoa vaistomaisen tietomme ajan äärettömyydestä.

Aika on avarampaa kuin sekunneiksi laskettua aikaa. Nyt aikamme on täysin teknologian koneistama, digitaalinen juoni, täydellinen harhakuvitelma ajallisesta jatkuvuudesta, jonka suunta on täysin suora ja ennalta ohjautunut. Vaikka aika voi katketa, se voi hajota käsiin ja ennen kaikkea muuttaa suuntaansa. Kuten Aristoteles ajatteli peripetiasta jossa tapahtuu ajallinen keskeytys ja suunnan muutos. Ajallisuus hahmotetaan Aristotelen mukaan paremmin silloin kun ajan kulkusuunta muuttuu.

Aika sisältyy juonen hahmottumiseen. Itse asiassa juonen muodostuminen yhdistää kronologisia ja ei-kronologisia tekijöitä. Tapahtumat ovat juonessa peräkkäin eli kronologisesti, koska juoni kertoo kuinka sitten tapahtui sitä ja sitten sitä. Mutta samalla siinä on mukana kehämäinen aika - koska tarinan täytyy muodostaa kokonaisuus. Pelkkä kronologinen tapahtumien sarja ei riitä tarinaksi, se vaatii myös ei-kronologisen hahmon. Tarina kerää tapahtumien moninaisuudesta myös ajallisesti yhtenäisen hahmon.

Lukeminen, tarinan seuraaminen on liikkumista etenemisen ja palaamisen välillä, mielen liikettä jossa yhdistetään sitä mitä muistaa (palaaminen, menneisyys) ja mitä tapahtuu (nykyisyys) ja mitä odotetaan (tulevaisuus). Tarinan etenemistä ohjaavat odotukset, jotka täyttyvät tarinan ratkaisussa kuitenkin odottamattomalla tavalla. Tarinan ratkaisu siis ei välttämättä sisälly lukijan odotuksiin alusta lähtien, vaan tässä etenemisen ja palaamisen pelissä odotukset muuttuvat. Tarinan ratkaisu antaa tapahtumille loppupisteen. Se on piste josta käsin tarina voidaan ymmärtää kokonaisuutena. Tarina ymmärtäminen merkitsee sitä, että ymmärtää kuinka yksittäiset tapahtumat johtavat lopputulokseen. Sitä ei tarvitse aavistaa, mutta sen on oltava hyväksyttävä.