Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Platon kritisoi taidetta

tekijä: Juha Matti Nikolai Teppo Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.56

Platon varoitti, että jos runouden ja musiikin makeutettu muusa pääsee Valtioon, sinne pesii samalla nautinto ja tuska, samalla järki syrjäytyy. Runous on siksi hylättävä: se turmelee sielun siltä jolla ei vielä ole järjen vastalääkettä.

Platon esittää tällaisen taidenäkemyksen Valtiossa. Siinä Platon suosittelee taidetta ja myyttejä vain lapsille sopivina satuina, ja silloinkin niitä on sensuroitava. Runoilijat ovat hänestä epäluotettavia, he esittävät esikuvaksi kelpaamatonta ainesta, ja se on kansalaisille vahingollista. Platon myöntää että runot ovat suloista kuunneltavaa, mutta mitä runollisempia ne ovat sitä vaarallisempia.

Suloisuus on Platonista vaarallista, koska se tuottaa nautintoa ja on sidoksissa aistimaailmaan, se puolestaan estää pääsemästä lähemmäs korkeampia totuuksia.

Hyvien esikuvien jäljittely mimesis kuuluu ilman muuta kasvatukseen uudessa valtiossa. Siksi  runoilija, jonka mimesis kohdistuu hyvään ja sopivaan ja joka on riittävän ankara pääsee toki Valtioon kasvattajaksi. Mutta esimerkiksi Homeroksen Platon ohjaisi kohteliaasti ja kunnioittavastiValtion ulkopuolelle.

On selvää, että Platon pitää ihanteellisuutta taiteessa parempana kuin realismia. Mutta ihanteellisuus ei ole samaa kuin Platonin ideoiden maailma; sen osoittaa tapa kuinka mimesis ja ideaoppi liitetään yhteen. Käsityöläinen tekee esineen tämän esineen idean kopioksi. Mutta taiteilija ei tee edes esinettä, vaan tämän esineen kuvan. Tällainen mimesis on kaksi tasoa ideoiden todellisuuden alapuolella.

Myöskin retoriikka on epäluotettavaa,  hyvin puhumisen taito ei tähtää todelliseen hyvään, koska se lumoaa kuulijan. Retoriikka taivuttaa kuulijaa - tunteisiin ja vaihteleviin mielipiteisiin vedoten - uskomaan mitä tahansa. Platonin erityisen vihamielinen asenne retoriikkaan johtui siitä, että se oli niin sofistien arvostama taito. Retoriikka on eräs mielistelyn laji Platonille, sukua keittiötaidolle ja kosmetiikalle.

Runoilija

Runouden kyky on Platonin mukaan haltioitumista, jumalaista mielettömyyttä ja siksi kaukana todellisesta viisaudesta. Heidän taitonsa ei ole heistä itsestään lähtöisin ja siksi Platon asettaa runoilijan vastapooliksi filosofin joka pyrkii viisauteen mutta tietää ettei ole viisas.

"...he haltioituvat, joutuvat hurmoksiin, ja niin kuin hurmioituneet bakkantit mielenhäiriössä ammentavat joista mettä ja maitoa, saman kokevat lyyriset runoilijat sielussaan, kuten he itsekin sanovat. Runoilijathan kertovat meille, kuinka he niin kuin mehiläiset imevät Muusien puutarhojen ja laaksojen mettä pulppuavista lähteistä runoja ja lennellen mehiläisten tavoin tuovat niitä meille. Runoilija on hauras olento, siivekäs ja pyhä, eikä pysty luomaan ennen kuin saa jumalaisen innoituksen ja kadottaa järkensä ja ymmärryksensä....Jumaluus riistää heiltä järjen ja käyttää heitä samoin kuin oraakkeleita ja jumalaisia ennustajia palvelijoinaan...Puhujana on itse jumaluus, joka saattaa heidän välityksellään äänensä meidän kuuluviin."

Taiteen ihmettely ja muistaminen

Platon kritisoi taidetta jäljittelyn jäljittelynä, taide on enemmän kuin kaukana totuudesta. Taide jäljittelee hänen mukaansa vain harhaista ilmiömaailmaa. Mutta Platon jättää ajatuksen dialektisen puolen auki, hän esittää vain filosofin kommentin runoudelle, mutta se ei selitä kokonaisuutta vaan jättää runoudelle mahdollisuutensa.

Toisaalta Platon ilmaisee erään taiteen piirteen erittäin osuvasti. Hän sanoo, että taide paljastaa jotakin jonka olen aina tiennyt mutten koskaan huomannut.

Tämä taiteen herättämä oivallus on Platonin mukaan muistamista (anamnesis), idean muistamista. Taide saa meidät ihmettelemään, ja huomaamaan, se ei sano mitään varsinaisesti uutta.  Ideoita muistaessamme meille välähtää se taivaallinen totuus, jonka olemme aina tienneet muttemme koskaan huomanneet.

Platon johti sanan mimesis, jäljittely, taivaan tähtitanssista jota maailma jäljittelee. Tähtien liikkeet edustavat puhdasta matemaattista sfäärien tanssia jota sielujemme liikkeet jäljittelevät. Kun oivallan tai ihmettelen jotain se on alkuperäistä muistamista siinä mielessä kuin Platon tarkoittaa.