Platonin dialogit

Platon oli Sokrateen oppilas, joka aikoi poliitikoksi, mutta joka Sokrateen neuvomana ryhtyi filosofiksi. Sokrateen oikeusmurha järkytti Platonia niin että hän kirjoitti `Sokrateen puolustuspuheen'. Hänelle Sokrateen kuolema merkitsi ratkaisevaa valtiollista erehdystä, syynä siihen oli hänen mukaansa nihilististen sofistien aiheuttama filosofien huono maine. Platonin mukaan sofistit myrkyttivät ja demoralisoivat ateenalaisten luonteenlujuutta.

Sokrateen tavalla hän halusi kasvattaa nuoria pitämällä ajattelukoulua Akademeia -nimisessä paikassa Ateenan pohjoispuolella. Koulusta tuli nopeasti kuuluisa.

Platonin kirjoitukset ovat paitsi filosofiaa myös aikansa parasta proosaa, niissä hän aloitti filosofisen dialogin ilmaisumuotona. Dialogeissa kahden keskustelijan suhde on 'philos' (ystävyys); sen perusteella järkevä keskustelu on mahdollista myös erilaisten näkökulmien kesken. Keskustelu on dialektista, ja siinä on ratkaisevasti erilainen suhde kieleen kuin esimerkiksi kreikkalaisessa lyriikassa.

Todennäköisesti myös sofistit käyttivät dialogia. Luonnollisestikin Sokrateen käymillä keskusteluilla oli ratkaiseva merkitys dialogimuodon synnyssä, mutta vasta Platon teki siitä oman kirjallisuudenlajinsa.

Itse Sokrates on keskeinen henkilö Platonin dialogeissa, ja hän edustaa joskus Sokrateen joskus Platonin omaa mielipidettä.

Dialogit eivät ole Platonin raporttia tai selostusta kuulemastaan, vaan itsenäisesti muotoiltuja keskusteluja; kaikki keskustelun elementit tuodaan esiin ja kehitellään dialogissa - niissä ei viitata raportinomaisesti joskus tapahtuneeseen.

Dialoginsa Platon on rakentanut siten että kahden keskustelijan kautta kehitellään kahta tärkeää näkökulmaa; ne eivät ole välttämättä vastakohtia vaikkakin dialektisessa vuorovaikutuksessa ja muuttuvat keskustelun edetessä.

Platon on loistava tyylitaituri. Hänen proosansa on selostavan luennoimisen ja sivistyneen keskustelukielen elegantti välimuoto. Platonin tarinoihin kuuluu mm. kertomus Atlantiksesta, saaresta joka oli maanpiirin mahtavin niin kauan kun piti arvossa hyvettä enemmän kuin rikkautta; heidän moraalinsa kuitenkin huononi ja sen mukana heikkeni heidän mahtinsa ja onnensa, kunnes lopulta Atlantis vajosi maanjäristyksessä mereen.

Hänen ajattelunsa merkitys länsimaiselle rationalismille ja tieteelle, sekä myös uskonnolle on suunnaton. On sanottu, että modernit luonnontieteet, filosofiat, estetiikat ja teologiat ovat vain reunahuomautuksia Platonin ajatteluun.

Platon asetti länsimaisen todellisuuskäsityksen perustan ja vain häntä tutkimalla myös tämän käsityksen ensimmäiset virheet voi löytää. Kun Platon keksi 'ideat' sen jälkeen on ollut lähes mahdotonta käsittää ajattelua muuten kuin suhteessa 'ideoihin'.

H-G Gadamer: The Relevance of the beautiful and other essays. -86
Simon Godhill: Reading Greek Targedy –86