Taide ja Platonin ideat

Platonin ideat ovat antaneet jatkuvasti aihetta kysymyklsiin; onko idea ymmärretävä yleispätevänä sääntönä, luonnonlakina, abstraktisena mallina, matematiikkana, mystisinä symboleina - kaikissa niissä on jotain Platonin ideoiden kaltaista.

Platon kehitti ideaoppia kritisoiden sofistien ajattelutapaa, jotka hänen mukaansa ovat myrkyttäneet ateenalaisten moraalin. Sofistit epäilivät kaikkien arvojen pysyvyyttä ja sitä vastaan Platon kehitti oppinsa ajattomista ja ikuisista ideoista. Aistillinen maailma on jäljennös: "Hevoset ovat hevosen idean jäljennöksiä." Ideat, jotka eivät ole aistittavia vaan ne nähdään vain ajattelulla koska ne ovat aineettomia. Aistimaailman suhde ideoihin on epätäydellisen suhde täydelliseen, vaihtelevan suhde pysyvään, katoavan suhde ikuiseen ym. Ja ihminen voi lähestyä niitä vain ajattelemalla ei havainnoin eikä tuntein.

Älyn korostuksesta johtuen kaikki ihmisen tunteet, aistit, intohimot ja nautinnot toteutuvat vain aistimaailman alemmalla tasolla. Tällä langenneella tasolla, missä vallitsevat varjot, harhakuvat, unet, luulot, usko eikä tieto leikki eikä vakavuus, myytti eikä rationaalisuus.

On sanottu että estetikka alkoi siitä että suuri taide kuoli. Kun Kreikan klassisen kauden runouden ja siihen liittyneen ajattelun voima ehtyy, tulee Platon ja perustaa estetiikan.

Taide on poietike valmistamista. Kreikkalaisille ei ole eroa käsityön ja taiteenomaisen valmistamisen välillä, koska tärkeintä on se että näin syntynyt 'teos' kuuluu kommunikaation, yleisen käytön, yleisen ymmärtämisen alueelle.

Taide eroaa käsityöstä siinä että se ei muodosta 'hyödyllistä', sillä ei ole ' käyttöä vaan taide toteutuu kun pelkästään tarkastelemme sen ilmenemistä. Kuinka taideteos on olemassa. Kreikkalaisille taide parhaimmillaan ilmaisee luontoa, ei kuitenkaan naturalistisesti tai realistisesti. Sillä taide liikkuu ennen kaikkea 'mahdollisen' alueella - luonto on senkin ehto, siten että luonto muodostaessaan 'todellista' jättää samalla vapaan ja avoimen sfäärin kaikelle 'mahdolliselle'. Mutta samalla taide seuraa luontoa, muodostaessaan 'mahdollista' se samalla peilaa todellista'.