Epitafi - hautakirjoitys

tekijä: Risto Tapani Niemi-Pynttäri Viimeisin muutos tiistai 27. heinäkuuta 2010, 13.34

Simonides oli runoilija joka sai hautakivet puhuttelemaan ohikulkijoita. Kreikkalaiset pystyttivät kivipaasia merkittävien ihmisten muistoksi, paadessa ei aina ollut nimeä vaan siihen saattoi olla kirjoitettuja jokin kuolemaa ja elämää pohtiva miete. Hautakirjoitus nousi runoudeksi varsinaisesti Simonideen vaikutuksesta, hän laittoi hautakivet puhuttelemaan ohikulkijoita. 

 

Simonides teki hautakirjoituksia hallitsijoille ja yksityisille tilaajille. Hänelle hautapaasi-runous oli viestin välittämistä yli ajan, kuolleilta eläville. Hautakirjoitusten tarkoituksena oli pysäyttää ohikulkija, ja saada hänet kuuntelemaan, mitä kiven alle haudattu haluaisi sanoa. Tämä puhuttelu oli usein tehty varsin konkreettiseksi, kuten Simonideen kuuluisimmassa epitafissa:

 

”Vieras, Spartaan vie tämä viesti, me uinumme tässä,

täyttäen käskyä lain, maatamme puolustaen.”

 

Kiveen kirjoitettu viesti vetoaa elävään kulkijaan, nykyhetkeen ja se on esitetty ikään kuin viesti tulisi haudasta. Lyyrinen ”me” osoittaa sanansa ohikulkijalle, käyttäen ilmaisua ”vieras”.  Tällä tavalla Simonides hakkaa kiveen ja ikuistaa viestin kuolleelta.

 

Epitafit, (epitaph, epi-taphios, yllä haudan) olivat ilmaisultaan erittäin taloudellisia: olennainen ilmaistiin parilla säkeellä. Poljennoltaan nuo säkeet olivat distikon -mittaa, jossa heksametri (kuusi-iskuinen) ja pentametri (viisi-iskuinen) vuorottelivat. Lisäksi pentametriin liittyi katkos, jossa on kaksi rytmisesti samanlaista puolta. Näin epitafiin tulee mitallisesti harkittu eheän ja murtuneen vuorottelua, jossa heksametrisäe ilmaisee eheyttä, ja sitä seuraa keskeltä murtunut pentametri. Tätä korostettiin myös värein, siten että punainen ja musta väri vuorottelivat.