Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Pindaros ja urheilijan ylistys

tekijä: Risto Tapani Niemi-Pynttäri Viimeisin muutos tiistai 20. heinäkuuta 2010, 16.22

Pindaros (520 – 445 eKr) tunnetaan urheilusankareiden ylistyksistä (epinikoneista). Hän kirjoitti pitkiä oodeja joita kuoro esitti voittajien ylistykseksi. Kuorolyriikka kuului tärkeänä osana kreikkalaisiin juhliin kun koettiin elämän korkeimpia hetkiä. Pindaros oli arvostetuin kuorolyriikan kirjoittaja

Pindaroksella kehu ja ylistys ei kohdistunut niinkään urheilusankarin kykyihin, vaan glooriaan joka ympäröi sankaria. Hän kirjoitti voitosta suurena hetkenä eikä urheilutuloksena tai yksilön saavutuksena. Mitattavaa tulosta tärkeämpää oli se elämän huippu, kun henkilö on tulessa, ja elää elämänsä korkeinta hetkeä, voittoa, kukoistusta.

Kreikkalaiset olympialaiset olivat osa uskonnollisia rituaaleja. He pitivät voittoa suurimpana inhimillisenä saavutuksena ja jumalten suosion osoituksena. Siksi Pindaroksen oodeissa kutsuttiin jumalia, olympiavoittajan nimeen, tulemaan paikalle ja tekemään myös kuulijat osallisiksi loistavasta hetkestä.

Pindaroksen oodeissa on kiihtynyt, euforinen sävy; oodien ryöppy viritti ihmiset voiton tunnelman. Oodissa kiihkeän ja ryöppyävän voiman tuli kutsua jumalia ihmisen juhliin, samalla sen tuli virittää ihminen korkeammalle tasolle.

Pindaroksen runous oli sinfonista, vapaamittaista ja hurjina metaforina eteenpäin hyökyvää oodia. Ei ole sattuma, että juuri modernin runouden kynnyksellä 1800 -luvulla heräsi valtava Pindaros –innostus, ja hänestä tuli tuli eräs moderniin runouden esikuvista.

Pindaroksen voittolaulu oli nopeasti tehty, se oli usein heti voiton jälkeen improvisoitu illan juhlia varten. Laulu esitettiin illallisella, jossa voittajan suku ja ystävät olivat läsnä. Vaikka oodeissa oli inprovisointia, silti ne etenivät tietyn jäsennyksen mukaan. Ensin ylistettiin voittoa, sitten kerrottiin sankarin synty: (vanhemmat, suku, kaupunki). Sitten kerrottiin sankarin kehitys myyttisen tarinan avulla, ja voittaja kohotettiin näin kotikaupunkinsa huipentumaksi. Lopuksi päädyttiin loistavaan nykyhetkeen.

Voittolaulu alkaa ensin itse voiton ylistyksellä, keskiosassa siirrytään myyttiin joka liittyy voittajan sukuun tai kotikaupunkiin

Seuraavassa Pindaros pohtii, mitä on voittaminen, kun urheilija saavuttaa kultaa:

OLYMPIA 1

Parasta on vesi, ja kulta kuin palava tuli
Loistaa yössä kirkkaammin kuin kopea rikkaus
Ja jos tahdot voitosta
Kertoa, sydämeni,
Älä etsi päivän tyhjältä taivaalta
Tähteä joka paistaisi aurinkoa kuumemmin:
Ei meillä ole suurempia kisoja runon aiheeksi kuin olympian.
.... (suom. Pentti Saarikoski)

Aluksi Pindaros nimeää parhaat asiat; luonnossa parasta on vesi, rikkauksista parasta on kulta ja kilpailuista parhaat ovat Olympiassa. Kuuluisuus ja loisto ei ollut kreikkalaisille lainkaan pinnallista, se tarkoitti ”valoon asettumista” ja hohdetta sankarin ympärillä. Hänen ylistyksensä kohteena oli voittajan hetki, se merkitsi olemassaolon vahvimman voiman paljastamista.

”Parasta on vesi” (ariston men hydor). Vesi on runon perussymboli ja kaikki myöhemmin esitetty kuuluu veden elementtiin. 

Oodissa ylistetään Hieronia, vaunukilpailujen voittajaa. Pindaros ei kuvannut häntä niinkään yksilönä, kuin sukunsa ja kaupunkinsa yhteiselämän huipentumana. Kerrotaan, että seuraavana vuonna, kun Hieron voitti taas, hän ei tilannutkaan enää oodia Pindarokselta, koska tämä oli kertonut oodissa liian vähän sankarista itsestään. Pindarokselle voittaja edusti elämää sinänsä sellaisena kuin se ilmenee täydessä voimassaan.

Ylistyksen toiseen vaiheeseen kuuluu myytin kertominen. Pindaros kertoo Olympian kilpailuiden perustajan, Pelopsin tarinan, kuinka tämän isä oli osallistunut jumalten pitoihin. Myytin mukaan Pelopsin isä Tantalos oli valmistanut jumalille aterian: uhrannut ja paloitellut poikansa sekä tarjonnut tätä jumalille.  Pindaros kertoo myytin toisin:

”Puhukoon ihminen jumalista hyvää: syyllisyytensä kevenee.
Tantaloksen poika, kerron tarinasi toisin kuin edeltäjäni”

Hän kertoo, että Pelopsia ei surmattu eikä paloiteltu pataan, ja kun lapsen olkapää pilkotti kiehuvasta liemestä, Poseidon lumoutui tuon olkapään kauneudesta niin, että pelasti tämän. Pindaros muuttaa myyttiä, ja kertoo, että kyseessä oli lämmin kylpy. Ja kun palvelijat kylvettivät lasta, Poseidon ihastui tähän ja nappasi hänet ammeesta. Tarina uhriateriasta oli Pindaroksen mukaan vain palvelijoiden hätävale, koska he olivat hukanneet lapsen.  Syy, miksi Pindaros muutti tarinaa, perustellaan yllä olevassa säkeessä: runoilijan tulee puhua jumalista vain hyvää. Hän jatkaa:

”Minä en voi sanoa ahmatiksi ketään Autuaista:
pahan puhujat vahingoittavat usein vain itseään.”

Toinen myytti Tantaloksesta oli Pindaroksen mukaan totta, ja siksi tämä kärsii Haadeksessa: ”Elää voimatonta elämää ikuisessa tuskassa”. Tämä johtui siitä, että jumalten pidoissa hän oli varastanut jumalaisia juomia, nektaria ja ambrosiaa, tullakseen kuolemattomaksi. Nyt Tantalos kärsii ikuisesti Haadeksessa, mutta jumalat palauttivat hänen poikansa Pelopsin. Tällä oli ylivertaiset voimat ja niin hän valloitti itselleen valtakunnan ja morsiamen, sekä perusti aikanaan Olympian kisat.

Lopuksi Pindaros toivoo Hieronille jumalten suosiota ja hän kertoo haluavansa vielä myöhemmin ylistää tämän voittoja:

”Osanasi olkoon korkealla kulkea tämä elämänaika,
minun osanani on olla voittajan lähellä
yhtä kauan viisauteni loistaen yli kaikkien Helleenien.”
                           (suom. Pentti Saarikoski)