Theognis ja jalosukuiset

Theognis (eKr 580 – 520) tunnetaan ennen kaikkea elitistisestä näkemyksestään, jonka mukaan jalojen ja vapaiden ihmisten merkki on se, että katkeruus ja kateus on heille täysin vierasta, alhaiset ihmiset ovat kaunasieluisia eivätkä siksi koskaan vapaita.

Aatelismies oli ylempi ja Theogniin mukaan totuudellisempi kuin rahvas. Tämä näkemys ilmeni myös hänen homoseksuaalisessa rakkaudessaan, siinäkään ei ollut kyse tasavertaisuudesta. Vanha ilmaus "poikarakkaus" on sikäli osuva, että ylhäinen aatelismies ja nuorukainen muodostivat Theogniksen ylistämän parin. Hänen runonsa Kyrnokselle olivat sekä rakkaus- että opetustunoja. Nuorelle Kyrnokselle osoitetut runot toimivat yleensäkin mallina homoseksuaalisille suhteille, nuori poika sai oppia jalon elämän taitoja, ja sai viisaita neuvoja sekä runsaita lahjoja rakastajaltaan.

"Köyhyys oi Kyrnos, on jalolle miehelle pahempaa kuin mikään muu, pahempaa kuin kuumesairaudet, harmaahiuksisuus, sellaisesta pääsee painumalla meren pohjaan tai hyppämällä jyrkänteeltä. Mutta köyhäksi tullut ei voi tehdä mitään eikä paljastaa köyhyyttään, se nöyryyttää ruumiin ja sielun: "älä koskaan osoita kiitollisuutta rahvaalle" hän kirjoitti.

Theognis neuvoo rakastettuaan Kyrnosta erottamaan tarkasti ylemmän ja alemman luokan miehet toisistaan. Monet vaikuttavat miehet pystyvät hankkimaan varallisuutta ja valtaa, mutta parhjaat heistä ovat viisaita, jaloja ja rohkeita. Hyviä miehiä Theognis kutsuu jaloiksi, huonoja hän kutsuu rahvaaksi. Theognis neuvoo Kyrnosta välttämään erikoisesti huonoja ja alhaisia rahvaan miehiä.

Theognis oli siis asenteiltaan aristokraatti. Tuona aikana 500 eKr. tienoilla, kaupunkivaltioissa käytiin kiivasta taistelua demokraattien ja aristokraattien kesken. Toisissa kaupungeissa karkoitettiin näkyviä demokraatteja, toisessa karkoitettiin näkyviä aristokraatteja. jne. Tämä on miete-elegioiden yhteiskunnallinen tausta.

Solon toi politiikkaan demokraattista järkevyyttä, Theognis edusti politiikkan pimeämpiä puolia: hän kannatti harvainvaltaa ja aatellisten etuoikeuksia. Theognis ei pyrkinyt vaikuttamaan julkiseen elämään,  mutta silti hän hieman kyynisesti kehittelee pessimistisiä mietteitään juuri yhteiskunnasta.

"Huonot eivät synny huonoiksi äidin kohdussa vaan vasta kun he solmivat ystävyyden huonojen ihmisten kanssa. He oppivat huonoiksi, eli he eivät osaa erottaa hyvää ja huonoa."

Theognis kehottaa Kyrnosta valitsemaan ystävikseen vain hyvään, jaloon yläluokkaan kuuluvia ihmisiä.

Hyvä ja paha ei Theogniin mukaan ole yksilöiden hallinnassa.

"Kukaan ei itse ole syypää onnettomuuteensa, oi Kyrnos, tai menestykseensä; jumalat antavat toiselle toista ja toiselle toista, kukaan ihminen ei voi tietää työnsä tuloksia, ovatko ne lopulta hyviä vai huonoja. Se joka luulee tekevänsä pahaa saattaa aiheuttaa hyvää, ja se joka luulee distävänsä hyvää aiheuttaakin pahaa. Kukaan ihmisistä ei tavoita sitä mitä toivoo, kukaan ei voi ylittää kovan kohtalonsa rajoja.Meillä on vain tyhjiä kuvitelmia, miellä ihmisillä, jumalat toteuttavat kaiken oman tahtonsa mukaan."

Homoseksuaalisesta rakkaudesta oli tullut erityisesti vapaiden miesten uusi alue. Vain miehet olivat kansalaisia, ja rakkauskin oli nyt vain kansalaisten keskeistä. Nuoret miehet olivat kreikkalaisten miesten mielestä kauniita, eivät naiset. Theognis vertasi heidän kauneuttaan jalojen hevosten ylväyteen. Vain komeat miehet keräsivät katseita kulkiessaan kaduilla. Runouskin ylisti vain miesten kauneutta, naisten kauneus ei ollut julkista.

Kansalaisten keskeinen rakkaus kehittyi toisenlaiseksi kuin väkivaltainen sotilaiden Eros, tai Eros jonka tarkoituksena oli lisääntyminen. Rauhaisissa ja ylellisissä oloissa kehittyi ystävyyttä, hellyyttä, kiintymystä - tekijöitä jotka ovat myöhemmin vaikuttaneet miehen ja naisen rakkauden ideaan.

Theognis on ensimmäisiä, joka on tehnyt rakastetustaan ikuisen hahmon, naisia kreikkalaiset miehet ylistivät tällä tavoin vasta myöhemmin. Elegiat puhuttelevat rakastettua, ja ilmaisevat huolta siitä, kuinka rakastettu voi ja elää. Theognis ei halunnut vaikuttaa suoraan julkiseen mielipiteeseen, mutta hän oli ensimmäinen joka aloitti itselleen tärkeän henkilön julkinen ylistämisen.