Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Catulluksen rakkaus ja herja

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Nov 18, 2014 09:08 PM

Catullus (n. 84 –54 eKr) syntyi Veronassa, Pohjois-Italiassa. Varakas ja nuori Catullus muuttaa Roomaan alle 20 vuotiaana. opiskelemaan Pian hän hylkää virkamiehen uran heittäytyy juhlimaan, omistautuu sosiaalisesti rikkaalle yöelämälle. Hän kirjoittaa runoja Rooman vapaasta elämästä. Rakkaus- ja herjarunot ovat henkilökohtaisia ja liittyvät ihmisten välisiin tilanteisiin.  kirjoittamaan runoja, palvomaan naisia ja harrastamaan kreikan kieltä. Catulluksen runous muodostaa Laulujen kirjan - Liber carminum- josta on kaksi suomennosta. Varhaisempi ja mitallinen suomennos on Päivö Oksalan (1965), Jukka Kemppinen on kääntänyt runot ilman mittaa mutta railakkaaseen tyyliin Catullukselta suppean valikoiman, jolla on kuitenkin nimenä Kaikki runous (1990).  

Vailla rahahuolia ja ilman kunnianhimoa hän oli ”vaarallisen lähellä siveellistä luhistumista” (kuten vanhassa kirjallisuudenhistoriassa sanotaan). Hän rakasti voimasanoja ja herjaavaa ilmaisua. Catulluksen runot kertovat värikkäästä sosiaalisesta elämästä, jossa rakkaus, häväistykset, tappelut, ystävyys ja välirikot täyttävät elämän. Tavalliseen roomalaiseen elämäntapaan kuulunut itsehillintä ei kuulunut Catulluksen hyveisiin. Hänen ystäväpiirissään elettiin täysin toisin kuin perhekeskeisten roomalaisten oli tapana.

Catullus kuului aluksi nuorten runoilijoiden ryhmään (neoteroi - uudet runoilijat), joka hyökkäsi raskasta, eeppisesti kertovaa runotyyliä vastaan. Catullus käänsi Sapfon runoutta latinaksi. Uudet runoilijat ottivat tavoitteekseen keveän tyylin; ihanteena oli sapfolainen lyriikka.

Catulluksen elämä ja runous oli yhden musertavan rakkauselämyksen täyttämä. Kohteena oli nainen, jota hän kutsui nimellä LESBIAS, Sapfon kotisaaren mukaan. Runoissa esitetään rakkaus, joka kehittyy äärimmäisyydestä toiseen, leikillisestä suhteesta intohimoon ja menetykseen sekä halventaviin syytöksiin. Alussa hän kuvaa varpusta näykkimässä eroottisesti Lesbiaan sormia.

”Sinun täytyy näykkiä Lesbiaan sormia,
Sinun täytyy nipistää niitä kipeästi.”
(Jukka Kemppinen)

Alussa rakkaussuhde on leikki. Catullus kuvaa tätä rakkauden vaihetta aikanaan harvinaisen tasavertaisena miehen ja naisen lemmenleikkinä. Catulluksen runojen Lesbias-jakso  on ensimmäisiä suuria heterorakkauden ylistyksiä. Kreikkalaisilla tasavertaiset suhteet eivät liittyneet avioliittoon, vaan käsittivät usein vain homoseksuaalisen rakkauden.  Aiemmin miehen ja naisen suhteen kuvastoa hallitsivat metsästyksen metaforat, jossa saalis otetaan väkivalloin. Sotaisat  rakastelun kuvaukset, sapeli -kielikuvat, sekä naisen kurittamisen kuvat olivat yleisiä roomalaisessa kirjallisuudessa. Roomalaisilla tasavertaiset suhteet eivät useinkaan liittyneet avioliittoon ja siksi Catulluksen Lesbias -jakso on ensimmäisiä suuria miehen ja naisen välisen rakkauden ylistyksiä.

Suudelmat (basiorum). Roomalaisille yleensä suudelma oli vain tunnistamisen merkki, mutta Catulluksella suudelmat muuttuvat jo oraalisen mielihyvän kieleksi.

"Anna minulle tuhat suukkoa, sitten sata,
sitten toiset tuhat, sitten toiset sata,
sitten yhä uudelleen tuhat, sitten sata.
Sitten kun olemme tehneet monta tuhatta,
hämmentäkäämme ne, ettemme tietäisi
tai ettei kukaan voisi katsoa pahalla silmällä
tietäessään suukkoja olevan niin paljon."

(Lauluja 5, suom Päivö Oksala)

Aluksi suhdetta Lesbiaan hallitsee leikkisyys, mutta kun rakkaus on ohi, se kääntyy tuskaksi:

"Nyt hän ei halua enää: älä sinäkään tolkuton
hänen perässään juokse, kun hän pakoilee,
äläkä voivota, ole itsepäinen ja kova.
Mene menojasi, tyttö! Catullus on kova."

     (suom. Kemppinen)

Catulluksen runoissa on paljon käskyjä ja kehotuksia, joiden avulla runoilija koettaa ohjata hallitsemattomia tunteitaan. Hän komentaa itseään, älä ole "tolkuton", koska rakkaasi pakoilee sinua. Voimasanat ja sanan voima on runoilijan keino heikkojen hetkiensä yli pääsemiseksi. Sanojen loitsumainen hokeminen ja itsensä komentaminen on hänen keinonsa (Mene menojasi...)

"Ollut ei lempeni kuin himo henttua hellivän miehen,
vaan kuten vanhempain rakkaus lapsiin on.
Tarkoin nyt tunnen sinut ja, joskin hurjana hehkun,
paljoa kuitenkin halvempi, arvoton liet."
(suom. Oksala)

Tässä näkyy, kuinka Catullus kuvaa omaa rakkautta kauniina samalla kun halventaa naistaan. Runoilija turvautuu tässäkin sanan voimaan: hän yrittää halventavin sanoin kuolettaa tunteensa. Runoilija toivoo, että pystyisi näkemään rakastettunsa arvottomana – siinä kuitenkaan onnistumatta. "Hurjana hehkuva" rakkaus romuttaa hänen pyrkimyksensä.

 

 

risto.niemi-pynttari@jyu.fi