Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Horatius hyvästä kielestä

by Juha Matti Nikolai Teppo last modified Apr 15, 2008 11:55 AM

Horatius Ars Poeticassaan käsittelee paljon sitä, mikä on hyvää kieltä. Myös aiheen valinta on tärkeä, eli se vielä hahmoton alue ja materiaali jota teos käsittelee. Aiheen suhteen runoilijan on osattava arvioida omat kykynsä. Esimerkiksi Horatius itse katsoi että hänellä ei riitä kykyjä Augustinusta ylistävän eepoksen tekemiseen. Aihe on hahmoton alue, joka on valittava sen mukaan mihin voimat riittävät.

KIELI JA RETORIIKKA

Arkikielestä tulee runoutta, kun tuttuja sanoja onnistutaan käyttämään uudessa ja omaperäisessä yhteydessä. Siksi runokielessä sanojen käytö perustuu Horatiuksen mukaan metaforiin, uudissanoihin ja epätavallisiin ilmaisuihin. Horatius vaatii uudelle sukupolvelle samat uuden kielen luomisen oikeudet ja liittää runouden tähän, uuden kielen luomiseen.
"Mikäli on välttämätöntä ilmaista outoja käsitteitä uusilla nimityksillä, se käy kyllä päinsä."
Horatius ilmaisee tämän eräällä itse muodostamalla uudissanalla.

Horatius ihmettelee, miksei nykyisille runoilijoille haluta myöntää samaa ilmaisun vapautta kuin kreikkalaisille. "Miksi minua katsotaan karsaasti, jos pyrin hiukan kartuttamaan sanavarastoanne", sanoo Horatius ja käyttää klassisessa latinassa epäkorrektia ilmaisua, mutta joka perustuu arkaaiseen kreikankieleen.

Horatius tuki Catulluksen piirin 'neoteroin' pyrkimyksiä, joiden mukaan runon tuli olla hienoa, vitsikästä ja henkevää. Runouden tuli vapaasti luoda uutta.
"On aina ollut luvallista laskea liikkeelle tämän päivä leimalla varustettu sana."

"Niin kuin metsän puut vaihtavat lehtiään vuosien vieriessä ja entiset lehdet
putoavat, siten sanojen vanha ikäpolvi häviää, ja vastasyntyneet sanat
kukoistavat elinvoimaisina nuorten ihmisten tavoin."

Toisin sanoen vanhat ilmaisut muuttuvat fraaseiksi, uusissa on enemmän tuoretta ilmaisuvoimaa. Sanojen syntymä ja kuolema on samanlaista kuin luonnon kiertokulku, samoin kielikin on katoavaa ja sitä on aina luotava uusiksi, ratkaisevana tekijänä on sanojen käyttö ja tarve (usus).

"Monet jo hävinneet sanat syntyvät uudestaan ja nykyhetken muotisanat häviävät, jos niin vaatii käytäntö."

"Pyrin luomaan runoni yleiskielellä, niin että kuka tahansa voisi toivoapystyvänsä samaan, mutta saisi kovasti hikoilla ja nähdä turhaa vaivaa yrittäessään samaa; niin paljon merkitsee sanajärjestys ja ajatusyhteys, niin suuresti jalostuvat arkielämästä otetut ilmaisut."

Horatius ylistää siis yksinkertaista ja helppoa kieltä, niin helppoa että lukija uskoisi itsekin kirjoittavansa samoin. Mutta yksinkertainen ja helppo on kaikkein vaikeinta, se vaatii taitavaa retoriikkaa niin että arkiset ilmaisujen raakieleet hioutuvat mutta eivät menetä luontevuuttaan. Parhaita teoksia ovat sellaiset, jotka saavat ihmiset uskovat voivansa itsekin kirjoittaa samoin.

"Suurin osa meistä runoilijoista on näennäisarvojen lumoissa. Jos olen lyhytsanainen käyn hämäräksi", sanoo Horatius ja ilmaisee sen tahallisen lyhyesti. "Siloisuutta tavoitellessa lopahtaa jäntevyys ja lennokkuus; ylevä julistaja eksyy paatokseen, liian varovainen matelee maassa. Erehdyksen pakoilu johtaa sekin virheeseen jos taiteellinen maku puuttuu." Eli kohtuuton virheiden pelko se johtaa yleensä vielä pahempaan virheeseen.