Seneca - esseitä mielenhallinnasta

tekijä: Juha Matti Nikolai Teppo Viimeisin muutos torstai 16. elokuuta 2018, 10.11

Lucius Annaeus Seneca nuorempi (n.5 eKr.- 65 jKr.) oli filosofi ja esseisti, sekä Neron neuvonantaja. Hän oli perehtynyt stoalaiseen filosofiaan. Mielentyyneyden, itsestä huolehtimisen ja tunteiden hallinnan opettajana hän on yhä erittäin arvostettu. Tunnetuimpia esseitä ovat Suuttumuksesta, Elämän lyhyydestä ja  Mielentyyneydestä.

LEVOTON ROOMA

Seneca eli Roomassa kolmen julmasti hallinneen keisarin valtapiirissä. Hän palveli Caligulaa, Claudiusta sekä Neroa ja "sieti väärinkäytökset ja sanoi kiitos". Seneca oli Neron opettaja ja vaikutta paljon hänen elämäänsä varsinkin tämän keisarikauden alkuvaiheessa. Loppuvaiheessa Seneca joutui laittamaan kaikki kirjoitustaitonsa Neron murhien peittelyyn. Kaiken päätteeksi Nero pakotti Senecan roomalaistyyliseen itsemurhaan.

Opiskeltuaan Roomassa Seneca kohosi virkahierarkiassa korkealle, ennenkuin joutui Caligulan epäsuosioon, tuo viha säilyi Claudiuksella. Tämä karkoitti hänet Sardiniaan kahdeksaksi vuodeksi. Tuona aikana Seneca joutui käytännössä toteuttamaan saarnaamaansa stoalaista askeesia. Hän oli köyhä ja eristetty, mutta kirjoitti ja luki paljon. Mutta riemuissaan Seneca vastasi kutsuun, kun hänet haluttiin Roomaan Neron opettajaksi ja pääjneuvonantajaksi. 


Seneca kritisoi ankarasti niitä varakkaita roomalaisia, jotka omistivat aikansa nautinnossa elämiselle. Huvittelunhaluisen yläluokan keskuudessa tällainen epikurolaisuuden vulgaari tulkinta oli yleinen. Senecan kritiikki heitä kohtaan teki hänestä epäsuositun, olihan Neron lähipiiri varsin korruptoitunutta ja dekadenttia. He tuskin olivat ilahtuneita Senecan ja muiden stoalaisten toimiessa heidän omanatuntonaan.

Myöhemmin Nero epäili opettajaansa salaliitosta ja Seneca sai itse valita kuolintapansa: ystävien läsnäollessa ja kylpyammeessa kirjoitusta sanellen hän avasi suonensa.

SENECA JA ITSESTÄ HUOLEHTIMISEN FILOSOFIA

Seneca oli roomalaisen stoalaisuuden merkittävin edustaja. Tunnekuohujen hillintä, mielikuvien ohjailu perustuivat Senecalla erityiseen apatheian taitoon ja askeettiseen elämään. Kyse ei ollut apaattisuudesta vaan taitavasta reagoimattomuudesta turhien kiihtymyksen aiheiden suhteen. Senecan esseet ovat elämänohjeita, joiden takaa on paljastunut nykyfilosofian kannalta merkittävä "tunteiden filosofia" (Nussbaum) sekä "itsestä huolehtimisen" taito (Foucault).

Lukeminen ja kirjoittaminen olivat Senecale askeettisia menetelmiä; keinoja välttää turhaa ja keskittyä olennaiseen. Lukeminen, viisaiden kirjoitusten kanssa seurustelu on parasta, mihin ihmisen kannattaa käyttää aikansa. Hyvin valittu lukeminen on askeesia, joka virittää mielen: sitaatit ja muistiinpanot auttavat Senecan mukaan lukijaa käyttämään löytämiään ajatuksia oman elämänsä tilanteissa.

"Voit ottaa heiltä niin paljon kuin tahdot; ei ole heidän vikansa jos et ammenna kaikkea haluamaasi. Kuinka onnellinen elämä, kuinka kaunis vanhuus sillä, joka ryhtyy heidän klientikseen! Hänellä on keiden puoleen kääntyä niin pienissä kuin suurissa kysymyksissä, keiltä kysyä joka päivä neuvoa itseensä liittyvissä asioissa." (Elämän lyhyydestä s.31 suom  JuhanaTorkki)

 Seneca on ensimmäisiä, joka katsoi että kirjoittaminen on myös mielen hallinnan ja meditoinnin kaltainen menetelmä. Roomalaisessa kulttuurissa kirjoittamista pidettiin ennen kaikkea julkisena toimintana, myös Seneca piti tätä tärkeänä, mutta samalla hän piti yksityisen muistikirjan kirjoittamista tärkeänä viisauden sulattelun paikkana.

Seneca tunnetaan myötätuntoisena stoalaisena. Vaikka hän jyrisi askeettisen elämän puolesta, hän tunsi myötätuntoa kaikkia ihmisiä, myös orjia ja ei-roomalaisia kohtaan.

SENECAN TRAGEDIAT JA KIRJEET

Filosofina Senecaa pidetään aidosti roomalaisena, mutta tragedioiden kirjoittajana hän pyrki jatkamaan kreikkalaista perintöä. Senecan tragedioita on tehostettu monenlaisilla shokkiefekteillä ja retoriikalla, ilmeisesti tämä sopi ajan katsojien makuun. Euripideen Medeia-näytelmässä lapsien surma tapahtuu näkymättömissä, kuten muutkin vastaavat tapahtumat Kreikan klassisissa näytelmissä. Senecan versiossa lastenmurha sekä muutkin julmuudet ja verenvuodatus esitetään katsojien nähtävillä. Seneca ei sääli katsojiaan, mutta tuskin julmuuksiin turtunut katsojakunta tällaista sääliä olisi halunnutkaan.

Kirjeet ovat tärkeä osa Rooman kirjallisuutta ja niitä tunnetaan suuri määrä mm. Ovidiukselta, Horatiukselta, Cicerolta ja Senecalta.

Senecan kirjeet ovat hänen filosofisen työskentelynsä välineitä, mutta usein myös esseemäisiä tai päiväkirjamaisia tutkielmia. Ne on osoitettu tietylle henkilölle, mutta ne ovat yleensä kiertäneet julkisesti Roomassa. Senecan kirjeitä on säilynyt yli 100 kpl ja ne ovat hiottuja, paljon aforistista kirjoitustapaa käyttäviä filosofisia pienoistutkielmia, tyyliltään parasta Senecaa.