Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Petroniuksen kuvaustapa

by Juha Matti Nikolai Teppo last modified Apr 15, 2008 11:55 AM

Teoksessaan Mimesis Erich Auerbach korostaa Satyriconin asemaa uudenlaisen todellisuuden kuvaustavan ensimmäisenä säilyneenä dokumenttina. Laajasta Satyriconista on siis säilynyt episodi Cena Trimalchionis (suom. Trimalkion pidot). Se on kuvaus nousukas Trimalkion järjestämistä juhlista, jossa parodioidaan roomalaisen yläluokan elämäntapaa. Teos herkuttelee tarkoilla yksityiskohdilla, juonenkuljetus on vähemmän keskeisellä sijalla, ja kerronta rönsyilee monenlaisissa jutuissa ja kuvauksissa eri henkilöistä. Seuraavassa kuvataan Trimalkion pitovieraita:

Mutta älä huoli halveksua muita hänen vapautettuja tovereitakaan. He ovat aika varakkaita. Katsohan tuota, joka on alimpana alimmassa pöydässä. Tällä haavaa hän omistaa sievoiset kahdeksansataa tuhatta sestertiusta. Hän on noussut tyhjästä. Äsken hän vielä kantoi niskassaan halkotaakkoja. (…) ( suom. Edvin Linkomies)

Katkelmasta voi päätellä, millaisissa taloudellisissa olosuhteissa eletään: upporikas Trimalkio, vapautensa saanut orja on hetkessä luonut omaisuutensa oltuaan sitä ennen varaton. Aika tarjosi siis mahdollisuuden äkkirikastumiseen ja sosiaaliseen arvonnousuun - myös äkkiköyhtyminen oli mahdollista, ja samalla henkilö menetti vaikutusvaltaansa. Aiemmin, tasavallan aikana, yläluokkaan kuuluneet tulivat vaikutusvaltaisista suvuista, mutta myöhemmin keisariaikana niiden merkitys väheni. Teoksesta välittyy, että aineellisen edun tavoittelu oli kunniaa ja sivistystä tärkeämpää. Elämänarvot olivat ylellisyystavaroiden runsautta, joista nautittiin ja joita näytettiin muille. On laskettu, että jossakin vaiheessa jopa 80 % roomalaisista oli orjien jälkeläisiä. Vapautetut orjat olivat oppineet tekemään työtä, ja he vaurastuivat usein vapauttamisensa jälkeen. On vaikea sanoa, miten paljon. On luultavaa, että Petronius tässäkin hieman liioittelee, kuten hänellä on tapana usein tehdä.

Äkkirikastuneet riemuitsivat vauraudestaan ja vapaudestaan - heiltä puuttuivat kuitenkin perinteet ja korkeampi sivistys, kuten Petronius antaa lukijoidensa riemukkaasti ymmärtää. Trimalkion sivistymättömyys tulee jatkuvasti ilmi teoksessa: hänen viittauksensa mytologiaan ja kirjallisuuteen ovat täynnä virheitä kuten hänen runosäkeensäkin.

Trimalkion pidoissa parodioitua elämää vietti tietenkin vain osa Rooman yhteiskunnasta, varsin toisenlaisia arvoja edustaa esimerkiksi melko samanaikaisesti vaikuttanut Seneca - joka myös on yksi Petroniuksen irvailun kohteista.

Maailma ja ihmisten kohtalot olivat siis muuttuvia ja täynnä käänteitä. Tämä eroaa melko paljon siitä staattisesta maailmankuvasta, joka mm. Homeroksella ja Kreikan draamoissa esiintyy. Niissä tapahtuu ihmisille suuria asioita, mutta tapahtumia ohjaa kohtalo, ennalta säädetty ja jumalien välittämä. Satyriconin juonenkuvausta on rekonstruioitu säilyneiden lähteiden pohjalta. Juoni parodioi mm. Homeroksen eepoksia. Kuva mytologiasta on siis humoristinen, kuten eräissä muissakin kulta-ajan kirjallisuuden jälkeisissä teoksissa.

Teoksessa käytetään eri puhujia (fokalisoijia). Teoksen maailmaan ei ole yhtä, totuutta edustavaa näkökulmaa vaan kuvausten subjektiivisuus tulee esiin mm. puhujien kielen kautta. Trimalkion pitojen kieltä ja sen tyyliä on analysoitu paljon. Petronius syventää henkilökuviaan heidän kielensä avulla: mm. pitojen vieraat käyttävät nousukkaiden vulgaaria kieltä, jota parodioidaan osuvasti. Puheet ovat täynnä kliseitä, latteuksia ja rahvaanomaisia juoruja. Pitojen edetessä vieraat humaltuvat ja paljastavat monenlaisia asioita itsestään, toisistaan ja erityisesti Trimalkiosta. Henkilökuvista tulee varsin arkisen realistisia ilman korostettua, julkilausuttua ylevyyttä tai alhaisuutta.

Ruoka on tärkeässä asemassa: siinä kuvastuu jatkuva varallisuuden osoittaminen, sen typerä käyttö ja isännän huono maku. Ympäristön yksityiskohdat ovat kokonaiskuvaa tärkeämpiä : kuvattu maailma on irronnut luonnosta, perustastaan mille se rakentuu ja muuttunut keinotekoiseksi, rakennetuksi ylellisyyden maailmaksi jossa kontrasti luonnollisuuden kanssa osoittaa vaurauden: mahdollisuus voittaa luonnon asettamat rajat osoittaa ihmisen mahdin. Myös se, mitä pidetään yleisesti järkevänä, kuten säästäväisyys ja käytännöllisyys on kääntynyt vastakohdakseen: rikkauden osoitus on olla epäkäytännöllinen ja tuhlaava, sillä nämä asiat ovat mahdollisia vain rikkaille.

Näistä aineksista syntyy Trimalkion pitojen koominen realismi, joka on melko ainutlaatuista siinä antiikin kirjallisuudessa mikä meille on säilynyt. Petronius näyttää ivailevan lähes kaikkea, ja teoksesta sen säilyneiden osien perusteella ei pysty luomaan yhtä tulkintaa siitä "kenen puolella" Petronius oli, mitkä olivat hänen arvonsa. Yhden hallitsevan äänen puuttuminen tekee teoksesta harvinaislaatuisen ja myös modernin, sillä varsin usein antiikin kirjallisuuden teoksista voidaan tulkita, mitä kirjoittaja paheksuu ja mitä ylistää.


Pekka Paussu