Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Menandros ja uusi komedia

tekijä: Juha Matti Nikolai Teppo Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.55

Noin sata vuotta Aristofaneen jälkeen komedian tausta ja aiheet muuttuivat Menandroksen (343 –290 eKr) myötä. Uudelle komedialle keskeistä on nuoren naisen ja miehen välinen kiinnostus. Mutta väliin asettuu tavallisesti vanha isähahmo. Näytelmän alussa nuorukainen on yhteisön kontrollissa, mutta muutosten jälkeen uusi yhteisöllinen henki kiteytyy heidän ympärilleen. Vasta sitten kun nainen saa takaisin kadotetun kunniansa tai mies kadotetun varakkuutensa.

Jumaluskon kadottua mytologiset aiheet vanhentuivat. Erityisesti Euripiden vaikutus tragedian alueella muutti myös komediaa juoninäytelmän suuntaan. Komediassa ei suosittu enää Aristofaneen tapaan henkilökohtaisia ja ajankohtaisia herjoja. Sen poliittiset, demokratiaan liittyneet edellytyksetkin olivat murtuneet Ateenan menetettyä vapautensa.

Menandroksesta ei tiedetä paljoakaan, syntymä ja kuolinvuodet. Sen että hän pysyi Ateenalle uskollisena vaikka se menetti vapautensa, hän ei suostunut lähtemään Egyptin hoviin.

Hänen näytelmistään ei ollut tiedossa kuin mukaelmia, ennen kuin 1905 löytyi kaivauksissa ruukku johon eräs lakimies oli tallettanut tärkeitä asiakirjojaan, sekä käärinyt niiden suojaksi papyruskirjan joka osoittautui Mendaroksen näytelmien antologiaksi. Niissä oli osia viidestä näytelmästä. Vielä myöhemmin 1958 Sveitsiläisestä kirjastosta löytyi papyruskäärö, joka paljastui kokonaisuudessaan Mendaroksen näytelmäksi nimeltään Ihmisvihaaja.

IHMISVIHAAJA ELI ÄRMÄTTI

Komedian alkuasetelmassa on kaksi taloa, toisessa asuu ihmisvihaaja Knemon tyttärensä ja uskotun orjattarensa kanssa. Toiseen on muuttunut Knemonin vaimo ja poika, he ovat kyllästyeet asumaan hankalan miehen kanssa.

Rikas nuorukainen on metsästysmatkalla mennyt talon ohi, nähnyt kauniin tyttären ja rakastunut tähän. Nyt hän tulee ihmisvihaajan taloon puhemiehensä kanssa pyytämään tytön kättä. Ukko ajaa heidät tiehensä ennen kuin he ovat edes ehtineet esittää asiaansa.

Tytär sattuu samaan aikaan hakemaan vettä ja rakastunut nuorukainen saa tilaisuuden auttaessaan liehitellä tytärtä. Veli saapuu pellolta, harmistuu nähdessään liehittelyn. Mutta tutustuttuaan nuorukaiseen ystävystyy tämän kanssa. Hän kertoo rikkaalle nuorukaiselle, että paras keino vakuuttaa ukko, on tehdä jonkin aikaa raskasta maatyötä.

Nuorukainen pukeutuu rengiksi ja ottaa lapion. Samaan aikaan äidin kaksi orjaa valmistavat uhriateriaa. Hekin joutuvat vastakkain ihmisvihaaja-ukon kanssa yrittäessään turhaan lainata pataa, ukko ei lainaa edes sitä.

Ukon oma saamaton orja on pudottanut sankonsa vahingossa kaivoon ja yrittäessään sankoa ylös lapiolla, hän on pudottanut lapionkin. Ihmisvihaaja haukkuu orjansa ja itsepäisesti laskeutuu kaivoon hakemaan välineitä. Tietysti ukko jää sinne ja saa molskia vedessä kunnes sulhasehdokas ja veli tulevat pelastamaan hänet kaivosta. Näin ukolle selviää hyvyyden ja avuliaisuuden merkitys ihmisten keskinäisessä elämässä.

Nuoren parin kihlaus julkistetaan ja häät pidetään. Häissä ovat kaikki, myös ihmisvihaaja vain hieman vastustellen.

RAISKAUS VAI AVIOLIITTO

Seuraavasta komediasta (Välitystuomio) puuttuu kaikki burleski aines, sen sävy ja kieli eivät ole karkeita, luonteenkuvaus on vivahteikkaampaa kuin Ihmisvihaajassa.

Muuan kihlattu tyttö on juhlissa joutunut nuorukaisen raiskaamaksi. Hän on kuitenkin onnistunut sieppaamaan mieheltä sormuksen. Raiskaaja on hänen luvattu miehensä, mutta kaikki tapahtui niin pimeässä että kumpikaan ei tiedä sitä. He menevät naimisiin, ja miehen ollessa matkalla nainen synnyttää lapsen. Mutta kun vaimo uskoo ettei puoliso ole tämän isä vaan raiskaaja, hän jättää lapsen heitteille.

Miehen oma orja on huomannut jutun ja kertoo sen herralleen. Mies raivostuu, jättää vaimonsa, ratkeaa ryyppäämään erään heitaran kanssa.

Samaan aikaan eräs paimen on löytänyt lapsen, pitänyt itse kallisarvoisen sormuksen ja koruja, mutta antanut lapsen naapurille. Naapurukset riitaantuvat tästä, ja kysyvät ajan tavan mukaan ensimmäistä vastaantulijaa ratkaisemaan kiistaa. Kunnon sanasodassa naapurukset ottavat yhteen. Mies jolta neuvoa kysytään on sattumalta lapsen pappa, joka tuntee muut korut mutta ei sormusta. Sormuksen tunnistaa viimein aviomiehen orja.

Lopussa humalainen mies tuodaan heitaransa kanssa paikalle. Heitara sotkee kuvioita ilmoittautumalla lapsen äidiksi. Mutta vaimo kuitenkin paljastaa jutun ja kaikki päättyy onnellisesti.

Aiheet ovat yleisesti käytettyjä: naisen raiskauksen seuraukset, löytölapsi, sanakiista, tunnistaminen. Mendaroksen komediassa tavataan vakiintuneita tyyppejä: saita mies, lemmenhaluinen nuorukainen, häntä avustava ovela orja, kerskuva sotilas, heitara joka osoittautuu vapaasyntyiseksi jne.

Menandroksen komedioissa on saippuaoopperan aineksia, ne myyttiset perusainekset joita yhteisö haluaa nähdä, ja kokea kuinka rakkaus voittaa kankean saidan isän hallitseman yhteisön. Samaa asetelmaa Moliere käyttää myöhemmin.