Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Barokin 1600-luku

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Renessanssin humanismi oli kehittynyt 1500-luvun lopulla vapaamielisen uskonpuhdistuksen suuntaan. Reformaation myötä keskeiseksi tuli yksilöllinen uskonnollinen kokemus.1600 –luvusta  tuli vapaamielisyyden sijaan veristen uskonsotien ja eriuskoisten vainoamisen kausi.

Itsevaltainen hallinto oli 1600–luvulla vallalla lähes kaikissa eurooppalaisissa maissa. Sodissa käytiin taistelua uskonnollisesta vallasta: protestantit vastaan katolilaiset. Samalla itsevaltaiset hallitsijat ohjasivat sotia omien etujensa mukaan. Hallitsija määräsi sen oliko maa katolinen vai protestanttinen ja sen mukaan myös eriuskoisia vainottiin.

Yleishistorian kannalta barokin aikaa leimasivat itsevaltaisten hallitsijoiden uskonsodat ja taistelut sisäisiä vihollisia vastaan. Keskeiset sodat olivat: Ranskan Hugenottisodat 1500-luvun lopulla ja Englannin sisällissota 1600-luvun puolivälissä sekä Saksan 30-vuotinen sota. Aikaansa liittyen barokkikulttuurissa on nähty jyrkkää jakautumista vastakkaisten arvojen ja elämänasenteiden kannalle.

Tyylikautena barokkia on kuvattu usein rappiokaudeksi. Sama pyrkimys, joka leimasi keskiajan ”pimeäksi”, pyrki leimaamaan renessanssin jälkeen tulevan barokkikauden pelkäksi rappioksi. Myös klassismin edustajat halusivat sivuuttaa barokin, antaen sille vain teennäisen älyllisyyden leiman. Samalla rationalistit jotka hallitsivat barokin jälkeistä aikaa, halusivat edetä renessanssin ”epäilyn hengestä” suoraan selkeään ja viileään rationalisoinnin kauteen.

Englannissa kansallinen huipentuma, Elisabethin ajan renessanssi ylti 1600–luvulle, samalla barokki sulautettiin renessanssiin, eikä esimerkiksi Shakespearen sonettien barokkirunouden piirteitä ole haluttu noteerata.

Ranskan varsinainen kultakausi oli klassismi, joka alkoi jo 1600-luvulla. Humanisteista tuli klassisteja, uskonnon hylkääviä vapaa-ajattelijoita - näin barokin uskonnollinen mystiikka haluttiin nähdä taantumana. Tällöin sivuutettiin kuitenkin se, että juuri barokkiajan salongeissa syntyi kuitenkin juuri se ranskalainen kulttuuri, joka kehittyi nopeasti ranskalaisen klassismin kultakaudeksi.

Saksanmaa oli barokin aikaan 30–vuotisen uskonsodan vuoksi täydellisessä kaaoksessa. Mutta jo 1600 –luvun lopulla jo alkoi ”saksalainen renessanssi”, eli vaihe jolloin saksan kielestä tehtiin korkeakulttuuriin sopiva kieli. Runoudessa klassinen mittajärjestelmä sovitettiin vasta silloin saksalaisen lyriikan säännöstöön, ja yliopistoissa opeteltiin kirjoittamaan tutkimusta saksaksi aiemman latinan sijaan.

Saksalainen murhenäytelmä ilmaisi hämmästyttävän voimakkain keinoin tuon ajan ihmisen kokemaa epävarmuutta. Saksa oli kulttuurin romahduksen partaalla ja  keskeiseksi nousi kokemus maailman mielettömyydestä, kohtalosta ja jumalallisesta johdatuksesta.

1600 –luvulla Ruotsi –Suomi oli noussut suurvallaksi, ja erityisesti kuninkaan hovi oli täysin eurooppalaisen kulttuurin mukainen. Hallitsevat kielet olivat latina ja ranska, mutta myös ruotsin kielestä haluttiin tehdä sivistyskieli. Myös ruotsinkielistä lyriikkaa kirjoitettiin heksametrin mittaan, loppusointusääntöjä noudattaen.