Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Myytti suuresta menneisyydestä

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.59


Ruotsissa, kuten myös Saksassa ja Suomessa, humanistiset tutkimukset kääntyivät kehittelemään fantasioita kunkin maan suuresta menneisyydestä. Fennofiilit Suomessa saattoivat keksiä, että suomi ja kreikka ovat sukukieliä. Yhteistä näillä oli halu yhdistellä humanismin henkeen antiikin suuruuden aikaa ja kansallista historiaa. Ruotissa todisteltiin, että amatsoonit, nuo antiikin myyttiset soturinaiset, olivat oikeastaan pitkiä ja vaaleita gööttiläisnaisia.

Suurvalta-aikana Ruotsissa kukoistivat unelmat suuresta gööttiläisestä viikinkimenneisyydestä, jolloin ruotsalaisten esi-isät hallitsivat lähes koko Eurooppaa. Kustaa Vaasan suurvalta, Ruotsi-Suomi, joka laajeni ja saavutti voittoja kaukana Saksassa asti, vahvisti samalla käsityksiä Ruotsin suuresta menneisyydestä. Muinaisesta gööttien kulttuurista haettiin suurta alkuperää ruotsalaisuudelle. Ruotsin latinalainen nimikin oli pitkään ”Gothia” ja ruotsin kieltä kutsuttiin ”gööttien kieleksi”.

Gööttiläisfantasioiden lähtökohta oli vuosi 1554. Silloin Johannes Magnus, Olaus Magnuksen veli, kirjoitti teoksen ”Historien on alla göta- och sveakonungar”, jonka kuningasfantasiat vaikuttivat mm. Kustaa Adolfiin. Myöhemmin myös Turussa julkaistiin samanlainen kuvitelma suomalaisten kuninkaitten sukupuusta. Muutenkin 1600-luvulla haaveiltiin viikinkiromantiikan henkeen, kun voitokkaat sodat olivat tehneet Ruotsi –Suomesta suurvallan, haaveiltiin muinaisen maailmanherruuden ja gööttien suuruuden ajan paluusta.

Aikansa terävin ajattelija Leibniz kritisoi vahvasti tätä ruotsalaisten fantasiamaista tutkimusta:

”Katselen ihmetyksellä ruotsalaisten suurisuuntaista työtä muinaisaikansa tutkimiseksi, ja varoitankin että usein väärät käsitykset saattavat sytyttää ihmiset palaviksi soihduiksi.”