Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Simplicissimus Ja 30-Vuotinen Sota

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.59


Seikkailukkaan Simplicissimuksen
alaotsikko kuuluu: Rehevän vallaton kuvaus kolmikymmenvuotisen sodan ajalta.

Enemmän kuin pikareskiromaaneissa yleensä Simplicissimuksessa on historiallisia piirteitä. Romaanin tapahtumat voidaan sijoittaa 30-vuotisen sodan aikaan, jolloin koko Saksanmaa oli sekasorron vallassa. Aikanaan espanjalainen pikareskiromaani pyrki ritariromaanin sijaan tuomaan esille vähemmän sankarillista ja vähemmän haaveellista seikkailijaa. Tämä sopi hyvin Grimmelshausin pyrkimyksiin kirjoittaa sodasta eri tavalla kuin ritariromaaneissa. Simplicissimuksessa on selvää sotaideologian kritiikkiä. Sotaa oli 1600-luvulla kuvattu pääasiassa sankarilliseen ritariromaaninen henkeen. Veijariromaanissa kuvaus on luonnollisesti aivan toisenlaista.

Romaanissa on selvää sodan parodiaa. Grimmelshausen kuvaa luvussa nimeltä Simplex taistelut yksin suorittaa, /kaataen, tappaen monta armeijaa. (II,28 luku) kirppujen vaivaaman Simplexin touhuja. Samanaikaisesti taustalla on menossa hyvin verinen taistelu, jossa Simplex joutuu vangiksi, mutta hän puhuu vain täiarmeijasta:

"Mutta niin vimmatusti riehuin silloin armottoman kostoni panemisessa käytäntöön, etten edes huomannut, kuinka keisarilliset kävivät  isäntäni väen kimppuun, niin että olivat lopulta saapuneet minun luokseni saakka, toimittaen siten apua täipoloisille  ja ottaen minut itseni vangiksi"

(Grimmelshausen, II 28,s.191 suom.Werner Anttila)

Veijarille tyypillisellä tavalla Simplex vaihtaa sodassa puolta. Hän kuuluu määrättyyn rykmenttiin keisarillisissa joukoissa, mutta välillä hän saa palvelijan töitä ruotsalaisen kenraalin taloudessa.  Siellä Simplex menestyy, menee naimisiin ja saa upseerinviran. Viaton Simplex joutuu kohtaamaan karkean sotilaselämän kaikki puolet. Palveluspojan silmin hän kuvaa sotilaitten juominkeja, tanssiaisia ja kenraalin järjestämiä pitoja. Hän ei pidä tilanteestaan, ja karattuaan ruotsalaisten leiristä hän joutuu keisarillisten puolelle musketööriksi, mutta koko ajan hän on enemmän huolissaan omasta vatsastaan

”… minun oli pakko vastoin tahtoani ruveta muskettimieheksi. Se tuotti minulle katkeria tuskia, sillä sotamiehen muona oli mitattu kamalan niukaksi, ja nälkä raastoi sisuksiani.”

(emt IV, 9.s 334)