Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Yleistä saksalaisesta barokista

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.59


Saksassa ei pidä paikkaansa yleiset barokkiin liitetyt seikat, kuten hovikulttuuri ja katolinen henki. Pohjois-saksalainen protestantismi vaikutti paljon ajan barokkikirjallisuuteen. Uskonnolliset ristiriidat saivat koko saksanmaan sekasortoon. Reformaatiosta liikkeelle lähtenyt taistelu protestanttien ja katolisten välillä huipentui kolmekymmenvuotiseen sotaan (1618 – 48) josta selvisi vain kolmasosa saksalaisista, ja joka merkitsi moraalista ja kulttuurista tuhoa.

Välimerelliseen ja katoliseen barokkiin verrattuna Saksassa tämän kauden taiteeseen tulee tummempia sävyjä. Uskonnollinen maailman kokemus on keskeistä Saksassakin.

Kokemus Jumalan ja maailman ehdottomasta vastakkaisuudesta, sekä ikuisuuden ja ajallisuuden ero ovat keskeisiä kokemuksia. Kuolemanpelko ja elämän nälkä kohtaavat siinä toisensa. Valtiollisella tasolla kuninkaiden itsevaltaisuus korostuu, hallitsija on kunkin kulttuuripiirin keskipiste ja hänen persoonaansa kohdistuu toisaalta pessimistisiä pelkoja ja toisaalta toiveikkaita odotuksia. Saksalaisen barokin erikoispiirre ovat kieliseurat, Sprachgesellschaften. Niissä pyrittiin kehittämään saksankieli kulttuurikieleksi; sillä runoutta ja tiedettä harjoitettiin yhä latinaksi. Kieliseurat keskittyivät kielen ongelmiin, mutta niillä oli yhteiskunnallinenkin merkitys, koska siellä sivistyneet aateliset sekä porvarit kohtasivat.

Kuvaavaa on, että kauden kaikki keskeiset kirjailijat, Gryphiuksesta Grimmelshauseniin, olivat tekemisissä milloin katolisten ja milloin protestanttien kanssa. Sota merkitsi myös sitä, että monet hankkivat koulutuksensa Hollannista, ennen kaikkea Leydenin yliopistosta, joka oli kalvinistinen. Esimerkiksi Gryphius perehtyi humanismiin ja jesuiittadraamaan juuri siellä.

Klassinen retoriikka tuli Saksaan barokin kaudella, kun Martin Opiz hahmotteli kirjallisen tyylin ihanteita humanistiseen henkeen.  Saksalaista barokkia onkin sanottu toiseksi renessanssiksi, koska se merkitsi humanismin valta-aseman syntymistä.

Toisaalta klassisten lajien, kuten runouden, draaman ja epiikan, ohella kirjailijat tuottivat markkinoille monenlaista muutakin luettavaa. Kirjapainot levittivät markkinoille tunnettujen kirjailijoiden tekemiä historiikkeja, poliittisia katsauksia, kasvatusoppaita ja muuta yleistietoa.