Murhenäytelmä Ja Calderon

Pedro Calderon de la Barca  (1600-681) kehittää tragedian tilalle murhenäytelmän. Samalla esille tulee barokille keskeinen teema: ihmiselämä on rooli. Eräs lähtökohta on silloin ajatus, että luoja on antanut kullekin paikkansa ja sen mukaisen roolinsa. Näin ihmisen täytyy olla uskollinen sille elämänosalle, sille roolille joka on annettu.

Elämänrooli täytyy suorittaa kunnialla loppuun. Näyttämöllä kaikki eivät voi olla sankareita ja yleisön suosikkeja. Samoin ikuisuuden näkökulmasta jokainen rooli on omalle tekijälleen haaste, jonka läpivieminen on ihmisen velvollisuus.

Suuri maailmanteatteri (1633) on Calderonin uskonnollisen murhenäytelmän huipentuma. Siinä elämä on teatteria ja unta, josta kuolema herättää todelliseen.

Calderonin Elämä on unta  kertoo oidipaalisen draaman prinssistä  ja kuninkaasta. Sankarin oma isä on sulkenut tämän syntymästään lähtien vankilaan. Oli nimittäin ennustettu että prinssi hallitsisi rautaisella otteella ja aiheuttaisi paljon kärsimystä ihmisille. Kuningas, joka pelkää profetian toteutuvan, rakentaa metsään vankilan ja uskottelee lapsen kuolleen.

Rinnakkaistarina kertoo kunniansa menettäneestä naisesta, joka pukeutuu mieheksi etsiäkseen miehen, joka vei hänen kunniansa. Matkallaan nainen löytää prinssin vankilasta, ja vapauttaa tämän. Prinssi viedään huumattuna palatsiin ja puetaan arvonsa mukaisesti. Isä kuningas

kohtelee häntä aivan kuin tämä olisi elänyt ylellisesti koko ikänsä.

Onko tämä unta vai totta, prinssi ihmettelee. Kuullessaan että hän on kuningas, hän alkaa testata elääkö hän unessa vai todellisuudessa. Ensimmäinen testi on palvelijan tappaminen, minkä jälkeen hän alkaa toimia hovissa mitä brutaaleimmalla tavalla. Kuningas kauhistuu, huumaa prinssin

jälleen ja vie takaisin vankilaan.  Virkoavalle pronssille hän uskottelee että tapahtumat palatsissa olivat vain painajaista. Lopussa kansa nousee kapinaan ja vaatii prinssin vapauttamista ja kansan tuella hän johtaa armeijan isänsä joukkoja vastaan ja voittaa tämän.

OTE (suom. Helvi Vasara)

Prinssi Segismundo miettii vankilaan palautettuna oliko kuinkaan päivät unta vai totta:

(kun Rosaura löytää hänet luolan vankeudesta)

...

Kätkettynä elämältä

kuollut olen elävältä,

eloni on kuolemaa! (15-16)

…

....se merkillinen

niin on, että eläminen

itsekin on pelkkää unta.

Toiveet, olot uneksunta

meille luo - yht’ uneksien

unta kuoloon asti. Unta

kuninkuus on kuninkaalle,

unta valta valtiaalle.

Kiittelevä kansakunta

tomua on, pilven unta

haihtuvaa, kun kuolo kohtaa

onnetonta! Ketä johtaa

toive kuninkaaksi tulle,

koska surman suutelulla

herättävä on? Niin hohtaa

unena vain rahat sille,

ken on rikas, rauhattomat.

Unta köyhille on omat

huolensa ja kärsiville,(79)

unta nousu nouseville;

uneksii ken eespäin halaa,

tai ken vihaa hehkuu, palaa.

Maailmassa. Lyhyesti,

uneksuvat ikuisesti

kaikki tietämättään, salaa.

Uneksin myös minä, näin

että virun vankilassa,

unissani ihanassa

loistossa käyn kruunupäin.

Elo? Unten pettäväin

varjo, taeru keksimämme?

Hulluus, harha järjessämme?

Suotta suuruus suurimpain,

unet unta ovat vain,

unta koko elämämme!

(Calderon s.80)