Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Gryphiuksen Marttyyridraama

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.59


Andreas Gryphius (1616 – 61) oli sleesialaisen draaman suurin kirjailija. Hän käytti vaikuttavia ja shokeeraavia asetelmia järkyttääkseen yleisöä. Marttyyridraamoissaan hän teki yleensä katolisina pidettyjä aiheista protestanttisia versioita, toisaalta hän yhdisti kuningasaiheisiin kristillisiä ja demokraattisia teemoja.

Hänen ensimmäinen murhenäytelmänsä Leo Armenius eli keisarinmurha (1650) on kaksinaisesti sekä marttyyri- että tyrannidraama. Se kertoo kuinka keisari Leo nousee valtaan oveluudellaan ja menettää valtansa uuden ja ovelamman uhrina. Toisaalta draama luo kuvan kristillisestä marttyyrista, joka kuolee kansan vapauden uhrina. Draaman jännite syntyy tästä kaksinaisuudesta; sankarin voi liittää joko Kristukseen tai paholaiseen. Sankarin nimi ”Leo” viittaa leijonaan, joka kristillisessä kuvastossa on joko julma vallanpitäjä tai kristillinen marttyyri.

Murhenäytelmässä Leo Armeniuksen hahmo esitetään toisaalta hyvänä ja kristillisenä hallitsijana, toisaalta loputtoman vallanhaluisena tyrannina. Asetelma huipentuu keisarin murhaan, jossa uusi sankari, kansaan vedoten, nousee valtaan.  Kysymys tyranninmurhasta oli tuolloin ajankohtainen, ja Grüphiuksen epäiltiin olevan demokratian kannalla, ja tyranninmurha esitettiin joskus ainoana mahdollisuutena kumota monarkia.

Vastapaino vallanhimolle tulee kristillisistä motiiveista, joihin tulee myös kaksinainen valotus. Keisari Leon kuolemaa ei näytetä – mutta kuolemaa tekevä sankari on antanut lähetille ohjeet kertoa hänen kuolemastaan. Lähetin kautta keisari Leo ilmoittaa kuolevansa alttarilla, ja samalla ilmoittaa saaneensa vakuutuksen, että hän on Kristukseen verrattava marttyyri. Jopa kuolinkohtauksessa sankaria voi pitää joko itsestään myyttiä tekevänä tyrannina tai marttyyrina joka uhrautuu kansansa puolesta.