Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Klassismi ja aristokratian moralismi

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.01


Ranskasta tuli 1600-luvun loppupuolella klassismin myötä kirjallisuuden johtava maa. Poliittinen valta keskittyi kuninkaan ja hänen kardinaalinsa Richelieun käsiin: pyrkimyksenä oli absoluuttisesti keskittynyt valta. Sen myötä myös kulttuurinen tuotanto keskittyi; kirjallisuuden muodon ja sisällön tuli olla sopusointuista, kirjallisuusinstituution tuli olla yhtenäinen ja merkittävimpien kirjailijoiden täytyi olla lojaaleja keskusvallalle.

Taiteen ja kirjallisuuden keskuksena Pariisi oli ehdoton. Taideinstituution sisällä valta oli Ranskan Akatemialla, jonka asiantuntijat tarkastivat teosten sisällön. Klassismin aikana kullekin taiteen lajille luotiin selkeät esteettiset normit, luotiin ”sääntöestetiikka”.  Siksi taiteilijan oli syytä kuunnella asiantuntijan neuvoja ja arvostelua. Varsinainen yhteiskuntakritiikki oli kirjailijan puhevallan ulkopuolella, esimerkiksi Moliéren tapakomedioitten ja La Fontainen faabeleiden satiiri kohdistui hyvin tarkasti vain ”inhimillisiin heikkouksiin”, ei valtasuhteisiin.

Sisällöllisesti klassismi orientoitui aristokraattisten arvojen mukaan ja oli läheisessä suhteessa ns. ”ranskalaiseen moralismiin”. Sen mukaan taiteen eräänä tehtävänä oli luoda kauniita muotoja ajattoman ja yleispätevän moraalin esittämiseksi. Moralismi ymmärrettiin erityisesti jalojen aatelisten ja yhteiskunnan korkeimman tason asiaksi.

Ranskan aateli kohotti itsevaltiuden aikana itsensä moraalisesti muita luokkia ylempään asemaan. Aatelisto piti itseään moraalisena esimerkkinä, ja kohotti sillä tavoin itsensä porvariston yläpuolelle.

Aateliston suosiman moralismin lähtökohtana oli käsitys ”ihmisluonnosta” kaikkina aikoina pätevänä lakina. Sen mukaan ihminen ei koskaan muutu: vahvempi sortaa aina heikompaa ja aristokraattinen moralisti tulee vain hieman surumieliseksi tämän todetessaan. Moralismista tulee esteettinen nautinto, koska sillä ei ole vaikutusta aristokratian elämänkäytäntöön.