Le Cid (1637)

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


Corneillen Le Cid  saavutti valtavan suosion Pariisissa, koska tämä tragikomedia kuvasi juuri niitä kunnian ja rakkauden ristiriitoja, jotka olivat keskeisiä tuon ajan nuorelle ylimystölle.

Le Cid on espanjalaista aihetta seuraileva tragikomedia rakkauden ja kunnian ristiriidasta. Corneillen draamat olivat ideologisesti keskeisiä ja vahvistamassa kunniaa ja moraalia. Le Cid oli poliittisesti lojaali vallanpitäjille; se on omistettu Richelieun lähisukulaiselle, ja draaman lopussa on kohtaus jossa kuningas osoittaa oikeamielisyytensä. Ideologinen ratkaisu on myös se, että aateliskunnia ja aseman edellyttämät velvoitteet voittavat rakkauden.

Le Cidin alussa rakastavaiset: julma, viileä ja kiihkeä Rodriques sekä kopea ja arvokas Chimene, suunnittelevat avioliittoa. Sitten heidän isänsä joutuvat kiistaan, morsiamen isä antaa korvapuustin sulhasen isälle – ja loukkaus on kostettava kaksintaistelussa. Tämä on kuitenkin jo liian vanha kostamaan, siispä koston velvollisuus siirtyykin Rodriquesille.

Tragedian asetelma on valmis: Rodriquesin on haastettava rakastettunsa isä kaksintaisteluun ja surmattava tämä. Entä Chimene? Tyttärellä on velvollisuutensa isää kohtaan, ja hänen on vaadittava kostoa Rodriquesille.

Traaginen jännite siis syntyy siitä, että nuoret rakastavat toisiaan, mutta aatelisetiikan mukaan heidän on osoitettava toisilleen kunniallisuutensa. Rodrigues teki surmateon osoittaakseen, että pystyy täyttämään miehen velvollisuudet. Näin hän osoittaa olevansa Chimenen

rakkauden arvoinen – vaikka sitten surmaamalla tämän isän. Chimenen puolestaan on kunnian nimissä vihattava sulhastaan ollakseen tämän rakkauden arvoinen.

   "Mun arvoiseni oot vain mua haavoittain

    ma sinun arvoises oon kuolos kautta vain."

Tämä oli myöhemminkin Corneillen pääteema: itsekunnioituksen ja intohimon välinen ristiriita.

Rodriques syöksyy sotaan ja menestyy taisteluissa niin, että sankarina kuningas ylistää häntä. Silti Chimene vaatii kostoa. Kuningas määrää kaksintaistelun Rodriquesin ja Chimenen perheen edustajan kesken. Kun Rodriques ei palaa taistelusta, Chimene murtuu ja ulvoo rakastettuaan. Yllättäen kaksintaistelu olikin lavastettu - ja Chimenen tunteiden paljastuttua kuningas määrää Rodriquesin Chimenelle. Rakastetut saavat komedian malliin toisensa, mutta samalla eivät saa - sillä Chimene ei antaudu miehelle vaan vuoteessa hän pysyy pidättyväisenä.

Kolmen ykseyden vaatimuksen kannalta Le Cid oli juoneltaan selkeä. Se tapahtuu Sevillan kaupungissa, tosin neljässä eri paikassa siellä.

Julkisuudessa syntyi debatti Le Cidistä. Vastakkain olivat sääntöestetiikan puolustajat ja suuren yleisön edustajat. Eräässä pamfletissa (Huomioita Le Cidistä) näytelmän kieltä ruodittiin piinallisen tarkasti, mutta ratkaisevaa oli, että kritiikki osoitti näytelmän rikkovan ”todenmukaisuuden” vaatimusta. Ranskan Akatemia yhtyi kritiikkiin.

Näytelmä tapahtuu oikeaoppisesti yhden vuorokauden aikana, ykseyden lakien mukaan, mutta siitä seuraa runsaasti epäuskottavia ratkaisuja. Kun aamulla Chimenen isä kuolee kaksintaistelussa, niin jo illalla ennen tämän hautajaisia Chimene lupautuu naimisiin Rodriquesin, isän murhaajan kanssa. Ykseyden vaatimusta ei kritiikin mukaan voi soveltaa tällaiseen aiheeseen, ja niinpä itse aihe leimattiin draaman kannalta kelvottomaksi.

Kiistassa vastakkain joutuivat kirjallisuuden virallista puolta edustava taso ja näytelmiä katsova yleisö. Kiistassa on jo merkkejä porvarillisen yleisön mausta ja konfliktista aristokraattista kirjallisuusinstituutiota vastaan.